Pikakelauksella kesä
Kesä alkoi siitä, kun saavuin läkähdyttävässä pikajunassa Helsinkiin. Veturi hajosi Pasilaan. Illalla ystäväni Krista leikkasi hiukseni. "Tää neljä senttiä on nyt enemmänkin kaheksan." Kävin Barcelonassa. Kävin Hyvinkäällä. Aloitin työt Helsingin Sanomissa. Opin, että nekrologin pituus on 80 riviä, eikä Hesarissa riuduta, saada surmaansa tai menehdytä vaan kuollaan. Alkukesästä ulkomaantoimittaja ei soittanut Gazaan, koska "siellä on menty jo nukkumaan". Myöhemmin ajattelin, että Gazassa ei varmaan nuku kukaan.
Kesäkuussa paleltiin. Juhannusaattona heräsin hirveässä krapulassa siihen, että raekuuro hakkasi ikkunaan. Kävin tosi monta kertaa Siwassa. Iltaisin ja öisin katsoimme Annin kanssa MM-kisoja ja kannustimme nigerilaista Johnnya. Yllätykseksemme hän oli monimiljonääri. Kannustimme silti. Nigeria ei pärjännyt.

Rakkauden kesää ei tullut vieläkään. Mutta yksi rakkaudentäyteinen viikko tuli, joka sisälsi muun muassa suutelua Nastolan Lidlin kassajonossa.
Palasin Kreetalta päänahka palaneena sateiseen Helsinkiin. Ja pian palaan samalla pikajunalla pohjoiseen, joka toi minut toukokuussa etelään. Rovaniemellä odottaa amanuenssimme Raija, jolla epäillään olevan yliluonnollisia voimia. Ylioppilaskunta. Gradu. Fuksiaiset. Oma koti ja omat tavarat. Omien tavaroiden vieras haju. Pöykkölä, Ounasvaara, myöhäisillan virtuaali-spinning. Toimimaton televisio. Syksy ja talvi.
Kommentit
Lähetä kommentti