Asuntomettällä

Asunnon hankkiminen on aina raastavaa hommaa. Oli kyseessä sitten omistus- tai vuokra-asunto, aina asunnonhankkimisprosessi ahdistaa. Jatkuva näytöissä ravaaminen ja hakemusten täyttäminen on puuduttavaa ja aikaavievää puuhaa. Siihen  päälle pitäisi vielä muistaa ”Asuntonäyttö” –nimisen näytelmän vuorosanat ja askelkuviot. Se vaatii harjoitusta.
 

Näytelmässä jokainen käy vuorollaan kieli ruskeana esittelemässä itseään ja kehumassa, kuinka mahtava vuokralainen olisi. Samalla pitää olla äärimmäisen pirteä ja kiinnostunut jokaisesta asunnon ja talon nurkasta. Eräässä asuntoesittelyssä asuntoa vailla ollut mieshenkilö ei ollut ehkä harjoitellut näytelmää tarpeeksi, koska hänen ensimmäinen repliikki vuokranantajalle oli: ”Mä oon kyllä aina maksanut vuokrani.” Jos olisin vuokranantaja luulisi moisen hyveen olevan itesestäänselvyys. No, ei se ota, jos ei annakaan. Sillä kerralla ei antanut, koska MINÄ sain sen kämpän.

Erityisen vaikeaksi asunnon hankkimisen tekee se, jos on muuttamassa toiselle paikkakunnalle. Itse olen vuokrannut asunnon useamman kerran näkemättä sitä ennakkoon. Tein vuokrauspäätöksen puhtaasti valokuvien ja pohjapiirrustusten perusteella. Minulla kävi tuuri, sillä en kertaakaan pettynyt asuntoon. Jos ei itse pääse näyttöön, voi aina palkata tai pakottaa ystäviä ja sukulaisia katsomaan asuntoa. Tällöin pitäisi kuitenkin luottaa 100% varakatsojaan: Osaako hän kiinnittää oikeisiin asioihin huomiota? Osaako hän mainostaa minua oikealla tavalla eli onko näytelmän repliikit hallussa? 

Jos kaikki käyttäisivät näytössä tällaisia, ei tarvitsisi tehdä siivousta. Saa käyttää!

Pari viikkoa sitten minulla oli kunnia mennä katsomaan sukulaiselle vuokra-asuntoa Kalliosta. En ole pitkään aikaan päässyt harjoittelemaan Asuntonäytön repliikkejä ja pelkäsin jäätyväni. Jäädyinkin ensimmäisen kerran jo talon ulkoportilla, kun odottelin yksin vesisateessa näytön alkua. Kohta paikalle tuli toinenkin katsoja. Yllättäen portista tuli ulos erehdyttävästi välittäjää muistuttava mieshenkilö. Hän singahti ohitseni Vuokraturvan laput kourassa autoon ja kaasutti tiehensä. Soitin Vuokraturvaan, josta selvisi, että näyttö oli mennyt. Infon neiti selitti minulle, että paikalla pitää olla ajoissa. En ollut tajunnut, että 5 minuttia ennen sovittua aikaa ei ole ajoissa. Harmistuin.

Seuraavalla viikolla menin uudestaan katsomaan toista asuntoa Kalliosta. Koska kyseessä oli jälleen Vuokraturvan välittämä asunto, olin paikalla puoli tuntia ennen sovittua aikaa. Se kannatti: sukulainen sai asunnon. Tarinan opetus on: Pidä kieli sopivan ruskeana, muista repliikit ja ole ajoissa paikalla.

Onnea asunnon metsästykseen!