Kaksoisauringon kaupunki

Melkein parasta Rovaniemellä on joki. Ja kevät.
Tässä molemmat ja minä turvallisesti reunassa.

Viime viikolla oli taivaalla kaksoisaurinko. Siniselle taivaalle heijastui kirkas soikio oikean auringon viereen. Kaksoisaurinko on ilmiö, jonka olen nähnyt vain Rovaniemen taivaalla pakkaspäivinä. Toisinaan tämä valeaurinko on niin kirkas, ettei sitä päin voi katsoa. Joskus heijastuu vielä kolmaskin, himmeämpi aurinko. En ole selvittänyt, mikä saa ilmiön aikaan. Tai isälleni kyllä soitin, mutta hän ei tiennyt. Annoin asian olla. Jotenkin se liittyy ilmakehään.

Oh my god it's a triple sun!
Tältä se näyttää. Reilusti alivalotettuna.

Asuntoni, jota vuokraisäntä mainosti järvinäköalalla.

"Excuse me, the aurora?" Vanhempi italialaisrouva kysyi kerran tällaisen kysymyksen, kun olin kävelyllä joen varressa. Ajattelin, että voi jeesus, onko naisparka siinä uskossa, että revontulet voi mennä katsastamaan johonkin tiettyyn paikkaan joka ilta. Hän selitti etsivänsä riittävän pimeää kohtaa, josta katsella taivaalle. Varoitin monta kertaa, että saattaa kyllä olla, ettei niitä nyt vain näy. Tuntia myöhemmin ilmestyivät kirkkaan vihertävät revontulet.

Muutin Rovaniemelle syksyllä 2009. Silloin siskoni Liisakin asui täällä. Kun kohtasimme yliopiston käytävillä, hän pilkkasi kotoisasti talvisia asuvalintojani: "hyi helvetti". Äitini äiti oli rovaniemeläinen, ja jollain omituisella tavalla muutto tuntui siksikin luontevalta. Siitä on nyt viisi vuotta. Sinä aikana olen nähnyt useamman kaksoisauringon ja revontulet. Hommannut kuomat ja kuntosalikortin. Melkein senkin, jota varten tänne ylipäänsä tulin, toisen tutkinnon. Viime kuussa tein lehteen juttua Rovaniemestä. Kirjoitin siihen niistä mistä itse pidän, Jari Tervosta, kirjastosta ja Kemijoesta. Avustaja kirjoitti, että opiskelijalle Rovaniemi on paikka, jossa kuka tahansa voi olla mitä vain. Se on totta. Rovaniemi on myös paikka, jossa voi nopeasti todeta, ettei tiedä yhtään, kuka on.

Välillä näyttää tältäkin. 

Joskus jopa naurattaa.

Moni kysyy, jäisinkö Rovaniemelle asumaan. Tuntuu typerältä vastata, että en. Jotenkin härskiä vain tulla ja sitten kadota niin kuin kaikki muutkin, kuin Suomessa olisi vain kaksi kaupunkia, joissa voi asua. Mutta en kumminkaan jäisi. Koko viisi Rovaniemen vuotta on tuntunut siltä, että olen ollut enemmän jostakin pois kuin täällä. Vika ei ole Rovaniemessä, niin vain kävi.