Olennaisen äärellä

”Tuulen suunnan huomaa vasta sitten kun se on vastainen.” Tällaisen syvällisen aforismin keksin syksyllä. Niille, jotka eivät ole koskaan pyöräilleet vastatuuleen, tämä ajatus ei ehkä aukene. Kyllä, kyse oli siis pyöräilystä. Asiaa tarkemmin pohdittuani tajusin, että mahtava aforismini pätee laajemminkin koko elämään. Kun elämässä on perusasiat kohdallaan, siitä tulee harvemmin erikseen iloittua. Kun jotain ikävää sattuu, kaikki muuttuu.

Olen ollut kohta viikon poissa töistä virustaudin vuoksi. Ensin oli kuumetta ja kurkkukipua, sitten katosi ääni. Ääni on nyt kolmatta päivää poissa ja lääkäri on määrännyt minut puhekieltoon. Se on aika rankkaa ihmiselle, joka puhuu koko ajan. Jos ei ole seuraa, puhun yksin. Tai laulan. Kommentoin näkemääni ja kuulemaani. Toisinaan puhun kielillä, mieluiten niillä, joita en osaa juuri lainkaan, kuten venäjää.

Asiaa minulla siis joka tapauksessa riittää ja siksi olen äänen menetettyäni ladannut puhelimeeni sovelluksen, joka lausuu puhuvan pään tapaan ääneen kirjoittamani tekstin. Se on herättänyt ympärilläni hilpeyttä. Välillä kokeilen varovaisesti, olisiko ääneni jo palannut. Yritin eilen vastata puhelinmyyjän soittoon vain siitä riemusta, että sain tekosyyn jutella jonkun kanssa. Ääntä ei lähtenyt ja päädyin kuiskaamaan myyjälle, etten voi oikein puhua nyt. Nainen hämmentyi tilanteesta niin paljon, että kuiskasi takaisin: ”Selvä, soittelen paremmalla ajalla.”

Olen lopen kyllästynyt kotona nyhjöttämiseen, makaamiseen ja puhumattomuuteen. Olen tehnyt mielessäni tuhat ja yksi lupausta siitä, mitä kaikkea teen kun tervehdyn. Kuinka aloitan taas viispluskakkosen ja käyn salilla niin paljon, että joulukuussa paikallani istuu Kissi Vähähiilari. Muutenkin elän koko lopun elämää terveellisillä elämäntavoilla ja alan iloita arkisista asioista. Kaiken kaikkiaan tulen olemaan kiltti, avulias ja paras.

Oikeasti homma taitaa mennä niin, että kun tuulen suunta taas muuttuu ja voin poistaa puhelimestani puhuva pää –sovelluksen, iloitsen päivän ja sitten unohdan kaikki lupaukseni. Yritän kuitenkin edes jonkin aikaa pitää mielessäni, kuinka mahtavaa on olla terve. Niin, ja iloita puhtaasta kodista. Olen nimittäin tekemisen puutteessa siivonnut keittiön ja vessan viimeisen päälle. Sanoin eilen Ainolle, että kyllä nyt pönttö kiiltää. Hän mietti hetken ja alkoi nauraa: ”Mä luulin, että tarkoitat, että sulla on rasvainen naama!”