Maailman vahvin Kaija Koo

Viime kesänä ajoin autoa ja kuuntelin radiota. Kuulin silloin ensimmäisen kerran Kaija Koon Supernaiset-kappaleen. "What's the matter", kysyi etupenkillä istunut ulkomainen vieras nähtyään ilmeeni. "It's just that this song is absolute shit."

 

Tavallisesti vältän sanomasta että joku oli ihan paska. Sitä kuulee niin paljon. Se ja se elokuva, teatteriesitys, lehtijuttu, biisi - ihan paska. Sillä hyvä. Ei muita kommentteja.

Sillä kertaa en keksinyt muuta.

 

Kaija Koon Tuulten viemää oli ensimmäisiä kasettejamme. Muita olivat Taikapeili ja Neon 2. Näitä kahta en enää kuuntele. Mutta Tuulten viemää soitan aina silloin tällöin. Panen sen soimaan ja kuuntelen koko levyn. En edes yksin nostalgiasyistä vaan siksi että minusta se on hyvä. Olen ollut monta kertaa Kaijan keikalla. Kerran lähtenyt juoksemaan niin innoissani artistin perään hakemaan nimmaria, että jätin laukkuni, rahani ja korttini lattialle ja sinne ne jäivät.

 

Minä siis pidän Kaija Koosta. Mutta tämä Supernaiset kiteytti koko uuden, 2000-luvun Kaija Koon. Vahvan Kaija Koon. Kaija Koo on jo niin vahva, ettei mikään voi olla. Kaija Koo on luultavasti vahvempi kuin Hulk ja Maailman vahvin nalle yhteensä. Kaija Koo on selviytynyt pahoista paikoista ja löytänyt itsensä. Kaija Koo kun kiipeää leggingseissään lavalle, niin jokainen yleisössä oleva nainen voimautuu.

 

Supernaiset on yhdentekevä, laskelmoiva ja teeskentelevä ralli.

 

Sen on sanoittanut Iisa Pykäri. Välillä mietin, onko se vitsi. Mutta varmaankin hän on tehnyt sanoituksen tiukasti kohderyhmää ajatellen. Kappaleen tästä ilmiöstä. Ja hän on onnistunut. Sillä tätä kappaletta rakastetaan. Se on hitti.

 

En väheksy sitä, että joku lähtee vaikkapa väkivaltaisesta parisuhteesta Kaija Koon laulun rohkaisemana. Siksi jo kannatti levyttää. Ja Kaija itse esittää sitä vilpittömästi. Kaija Koossa parasta on, ettei Kaija Koo teeskentele.

Mutta supernaisia jakavat facebook-feedeissään bilekuvien kanssa minun ikäiseni, kolmekymppiset naiset. Mihin me tarvitsemme tätä vahvuuden sanomaa ja lupaa irrotella?  Missä ikeen alla me olemme eläneet? Emmekö jo uskoisi ilman vakuuttelua saavamme olla mitä meitä huvittaa? Mikähän olisi vastaava laulu miehille? Tämä on kolmekymppisen väsähtäneisyyden tunnuslaulu. Korkkarit kattoon! Absolute shit.

Kaijan keikalla noin vuonna 2006. Korkkarit kattoon.