Pikakelauksella toinenkin kesä

Hailuodossa horisontti vinossa nautimme
Suomen kesästä toppatakit päällä.

Tämä kesä alkoi siitä, että olin juttukeikalla Jalkarannassa etsimässä katupäällystöitä tekevää konetta. Silloin kuvaaja sanoi, että no nyt on kesä. Konekin löydettiin ja kuvaan saatiin myös henkilötietoaan erittäin ankarasti pantannut mummo. Ennen nimensä kertomista hän ehti kuvailla, kuinka löysi naapurinsa kuolleena jouluna.

Uutisrintamalla kesää hallitsi Kreikka, jolla oli useampikin kohtalonpäivä. Aiheeseen liittyivät luonnollisesti pakolliset lahtelainen Kreikassa - kreikkalainen Lahdessa -spektaakkelit. Loppukesä meni siinä jännityksessä, millä idioottimaisuudella persut ylittävät uutiskynnyksen minäkin päivänä.

Kävin kerran mökillä. Sain käyttää ruohonleikkuria elämän ensimmäisen kerran. Se ei käynnistynyt. Myöhemmin illalla isäni sai sen käyntiin ja ajoi nurmikon alasti. Katsoimme äidin kanssa sisältä että hyvin menee.

Olin kaksilla festareilla. Ensin Hailuodossa Bättre folkissa. Siellä tärkein nähtävyys oli Hailuoto. Kylmä oli, mutta naama paloi. "Kuka on tuo nainen", kysyi ystäväni aviomies astuessani sisään luotsimökkiin. Toiset festarit olivat Block partyt Kalliossa, joissa Palefacesta näkyi välillä päälaki ja kuuluikin hiukan jotain.

Yhden viikon olin lomalla. Terminaalissa hämmästelin sitä suomalaistyyppiä, jopa saapuu valmiina panamahattu päässä Kuopion linja-autosta. Saavuin Lissaboniin kahdeksalta aamulla. Olo oli absurdi. Kulutin päivän ajamalla turistibussilla. Katsoin itseäni peilistä lierihattukojussa, ja olin vetänyt aurinkorasvalla kulmakarvatkin valkoiseksi. Tilasin lasin viiniä ja aloin rentoutua. Rentouduin iltaan asti, jolloin matkatoveri saapui ja ajoimme Algarveen. Tai hän ajoi, minä luin karttaa:
"Well..it looks like we're on that route where we were not supposed go no matter what."
"You are not very good at this." 

Perillä söin sardiineja ja kävin kerran uimassa. Kuuntelin Anna Kareninaa katalaaniksi. Suunnittelimme omaa surffikoulua, jossa pidettäisiin pari viikkoa meditaatiotunteja ja sitten huudeltaisiin rannalta "löydä sisäinen kalasi" -tyyppisiä ohjeita. Viimeisenä iltana jälleen Lissabonissa en voinut kylliksi ihastella kirsikkaliköörimyymälää. "This is what we need in Lahti", hoin koko illan.

Kesän lopun kruunasivat ystäväni häät. Siellä oli juuri niin hienoa kuin arvelinkin. Seuraavana päivänä töissä lepäilin sohvalla. Taittaja kutsui minua viimeisen työviikon tenuttareksi. Innovatiiinen ja kiva nimi. 


Ensikosketukseni ruohonleikkuriin jäi lyhyeksi.
Tekemisen meininki joka tapauksessa.

 



Luotsiselfie

Tasainen maasto innosti minua tekemään pieniä spurtteja.

 

Nainen syö sardiineja, osa miljoona.
Keitetyt perunat jätin syömättä. 

 

Lissabonin punainen hetki.

 

Kun kaaso ohjaa hääpaikalle, niin se on jämpti.
Kukaan ei voi eksyä tässä kyydissä.