Kevättä maakunnissa

Olen kahvilla Lahden torilla, olin täällä eilenkin. Otin mukaan läppärinkin, koska ajattelin tehdä pääsiäislauantaiksi Eerolan perhetilaisuuteen tietokisaa, johon tarvitaan kuvia. Täällä toriteltassa ei muita läppäri-ihmisiä näy ja jos olisin Lahden Carrie Bradshaw, aloittaisin tämän tietenkin niin, että I couldn't help but wonder... Juuri nyt I couldn't help but wonder, miten aamuisin alkaa usein soida päässä jokin aivan outo ja typerä biisi. Tänään se on Kaunottaren ja kulkurin Goldie Hawnin näköisen paheellisen koiran laulama Kulkuri-laulu. "Kulkuri! Häntä lemmin, vaikka aika tuhma poika on...."

Eilen asia, jota I couldn't help but wonder oli kanssakahvittelijoiden voimakas meikki ja tyylivalinnat. Siitä tuli mieleen Helsingissä ikinsä asunut serkkuni, jonka kerran veimme Lahdessa baariin. Hän vaikutti mykistyneen aivan kaikesta. Samoin tuli mieleen Sami Kurosen hihaton ruutupaita Temptation Islandilla, johon Sohvaperunoiden helsinkiläiset parikymppiset olivat pettyneitä. "Eiiiii...Sami! Vaikka kaikki maakuntien ihmiset varmasti villiintyy tosta."

Ilta-Sanomat on tehnyt liitteen vuodesta 1989, luin sen eilen täällä toriteltassa kokonaan ja kaksi mummoa kävi kysymässä toista osaa, jossa oli Maria Sidin naama. Alkaa aina itkettää kamalasti, kun eteen tulee Berliinin muurin murtumisen uutiskuvia. Jutussa kerrottiin, että kun muuri murtui, Merkel meni saunaan ja Putin poltti Dresdenissä salaisia papereita niin paljon, että takka halkesi.

Enric tuli viikko sitten Suomeen ja oli ottanut lenkkeilyä varten mukaansa shortsit. Nauroin niille koko alkuviikon, mutta nyt ne olisivat ihan sopivat. Oli hyvä, että kevät alkoi oikeasti, koska edellisellä vierailukerralla kuukausi sitten oli vielä kunnolla lunta ja räntää satoi useana päivänä oikeasti vaakatasossa. Paitsi Suomen kevättä ja vaalitulosta ja vaalilähetykseen mukaan otettua jääkiekkoseurantaa ja Jussi Halla-ahon ja mr. Burnsin yhdennäköisyyttä, ihmeteltiin ravintolan viinilaskua, joka eteläeurooppalaisen näkökulmasta oli lähes tähtitieteellinen. Samoin ihmetyksen aihe oli yhä se, että viini pitäisi tilata jollekin määrälle. "How much is that? Just a glass, please."

Kestohuvia Suomessa tuottaa lukioaikaisen espanjan aineeni lukeminen ääneen. Aksenttini muistuttaa ilmeisesti jonkinlaista masentunutta robottia. Aineen aihe on La bebida eli juomat ja se alkaa "Me gustan casí todas las bebidas alcoholicas". Tilanne on tältä osin edelleen sama ja odotankin, että huomenna pääsen pääsiäisen viettoon oltuani ensin pitkänperjantain töissä arvattavasti hyvin hiljaisessa mediatalossa.