Sen kutsuu elohon

Heti aamusta sängyssä olen kuunnellut huippukappaleen eli Suvivirren. Mikään hienosteleva a cappella -versio ei kiinnosta vaan säestys pitää olla myös. (Kerran menimme Sinfonia Lahden Abba-konserttiin tietämättä, että solistina on Rajaton. Siellä sitten istui eturivissä kolme eerolaa naama väärinpäin muiden taputtaessa, kun Rajaton tuli pilaamaan lupaavasti alkaneen Abba-konsertin.)

Suvivirsi vie saman tien siihen iloon, joka kevätjuhlapäivänä oli. Mukaanlukien tunnelma kotona juhlien jälkeen, kun palloiltiin hieman toimettomina juhlavaatteissa ihmettelemässä, että tästä se kesäloma nyt alkaa.

Suvivirsi laulettiin myös Vaarin hautajaisissa. Äiti oli sitä ehdottanut, koska Vaari oli kesäihminen. Se oli mukava valinta.

Mummilta tuli aamulla tekstiviesti, että nettikameran kalasääsken ensimmäinen poikanen on nyt kuoriutunut ja "isäsääksi syötti vauvalle kalaa". Myös Mariankadun katon lokinpoikaset olivat näyttäytyneet ensimmäisen kerran tällä viikolla. Nyt voidaan jännittää tuttuun tapaan loppukesä, putoavatko ne katolta ja milloin ne lähtevät lentoon.

Toinen jännitettävä asia ovat pohjoisen tulvat, joita entisenä rovaniemeläisenä seuraan Lapin Kansasta. Veden nousemisessa on jotain todella kiehtovaa. Lapsena lempimuumikirjani oli Vaarallinen juhannus eikä vähiten sen tulvaelementin takia. Muumit ottivat siinäkin ilon irti tilanteesta tavalla, jota itsekin toivoi mahdolliseksi. Kun talon alakerta on peittynyt veteen, muumipeikko sukeltaa tarvittavia tavaroita huoneista. Se näytti ihanalta.

Kevääseen kuuluu myös Bodomin murhamysteerin pohtiminen. Tänä vuonna sain myös kutsun Liisan järjestämään Bodom summit 2020 -tapahtumaan, mutta ikävä kyllä en päässyt paikalle. Luin kuitenkin edeltävänä yönä läpi järjestäjän ystävällisesti linkkaamat esitutkintamateriaalit ja pelästyin vessaan mennessä eteiseen jättämääni jätesäkkiä. Muistan ikuisesti kevään 2004, kun asuin ensimmäisessä opiskelija-asunnossani Tampereen keskustassa , kuuntelin juuri ostamaani Kauko Röyhkän 20 suosikkia -levyä ja isä soitti, että Nils Gustafsson -niminen mies on pidätetty Bodomin kolmoissurmasta. Voisko se olla joku muu Nils Gustafsson, kysyin vielä varmuudeksi. Teoriassa kyllä, käytännössä ei, sanoi isä. Lopetin puhelun, katsoin miten räystäät tippuivat vettä ja ajattelin että ei voi olla totta. Monta vuotta myöhemmin kirjoitin romaanin ja kirjoitin sen jutun siihenkin, niin voimakas muistikuva siitä hetkestä jäi. Nyt esitutkintamateriaaleja lukiessa mieleen jää päällimmäisenä se, että nykymenetelmillä juttu olisi varmasti selvinnyt.

Maanantaina jään taas lomalle. Se on hieman outoa. Mutta nyt Suvivirsi soimaan ja sääksikamera päälle. Tulvista en ole löytänyt mitään livelähetystä, vaikka olen etsinyt. Toivottavasti sellainen ilmestyy jostain ennen kuin Saarenkylä jää veden alle.

Rovaniemi helteellä on ihana paikka.