Kalliolaisessa pornoliikkeessä – kun stereotypiat käyvät toteen

Olen pitkään halunnut käydä erotiikkaliikkeessä. On omituista, etten ole aikaisemmin käynyt. Pidän kovasti erotiikasta ja keskustelen siitä mielelläni lähes kenen kanssa tahansa. On mukavaa olla nuori aikuinen 2010-luvulla, jolloin erotiikka ei tunnu olevan tabu ja sitä pidetään osana seksuaaliterveyttä tai terveyttä ylipäänsä. 

Kotipaikkakunnallani on yksi sex shop, jonka yläpuolella asuin vuoden verran. Tuolloin liikkeen ikkunassa oli erilaisia virkattuja nukkeja ja pupuja. En usko stereotyyppiseen käsitykseen erotiikkaliikkeistä likaisina pimeinä loukkoina, joissa lihava ja hikinen miesmyyjä kinkyilee ja lähentelee. Tuon liikkeen näyteikkunasta tuli kuitenkin outo fiilis, enkä koskaan käynyt siellä. 

Apteekkeja kotikaupungistani löytyy useita. Vuosia takaperin olemme käyneet kämppikseni kanssa siellä tutustumassa erilaisiin hieromasauvoihin. Meiltä on karannut heti mopo, olemme kikatelleet hyllyjen välissä, mutta apteekin työntekijältä olemme silti saaneet asiallista ja ymmärtävää palvelua.

Pitkäaikainen haaveeni erotiikkaliikkeessä käymisestä toteutuu kun käymme kaverini kanssa Helsingissä. Vertailen netissä etukäteen erilaisia liikkeitä. Yritän löytää luotettavan oloista, naisystävällistä paikkaa, jossa myytäisiin mahdollisesti erästä eroottista kirjaa, jota etsin. 

Valitsen liikkeen Kalliosta (minkä sain myöhemmin kuulla olevan lähtökohtaisesti virhe) Astumme ystäväni kanssa liikkeeseen iloisina, intoa täynnä. Päätän kysyä heti kirjasta. Myyjä alkaa esitellä minulle eroottisia sarjakuvia, jotka ovat aika pornografisia. Vilkaisen kuvaa xena-tyyppisestä pornottaresta, jonka kuvaa myyjä hivelee sormillaan ja kuiskii ääntään madaltaen: –Siis kato miten tää on piirretty, aika kivan näkönen muija vai mitä..

Minulle tulee epämiellyttävä olo, sanon, etten välitä lihaksista. Kerron vielä kerran, että etsin naisille suunnattua eroottista opasta, sellaista jota voitaisiin myös myydä kirjakaupassa. Sellaista ei löydy, eikä haittaa, koska liike on hyvin järjestelty ja siellä on paljon sellaista mielenkiintoista, josta haluaisin tietää lisää. Myyjän tyyli sen sijaan alkaa haitata. Tämä ei puhu mistään normaalilla äänellä ja tulee kertomaan sentin päähän korvastani edellisistä asiakkaista: ”Tääl kävi äsken sellasia transupoikia. Tuol ne veti takahuoneessa sukkahousuja jalkaan ku verkkareita.” 

Olen ehkä menettänyt puhekykyni, koska en pysty oikein sanomaan mitään. Toivon, että sanavalmis kaverini sanoisi jotain, mutta tämä katoaa liikkeen toiseen päähän tutkimaan intensiivisesti vibraattoreita, jottei tämän tarvitsisi kuunnella myyjää. Minäkään en haluaisi, mutta myyjä on kovin kiinnostunut olenko ”ihan aloittelija näissä hommissa.” Mietin, että missä hommissa, mutta mumisen jotain takaisin. En ole varma, onko se lause. Jotain sanoja siinä ainakin on.  

Myyjä haluaa tietää myös kaveristani. ”Sun kaveri on aika hiljainen. Onks se vähän ujo? Pitäiskö sitä kouluttaa?” Olen aivan äimänä. Ja pettynyt siihen, etten pysty sanomaan mitään. Ehken ole sittenkään niin sujut erotiikan kanssa kuin aina hoen, sillä olen todella vaikeana seksiliikkeessä, johon olen tullut kuin partiolainen: reippaana, asiallisena ja kohteliaana. Nyt myyjän käytös saa minut tuntemaan itseni irstailijaksi. Marssin ystäväni luokse pyytämään, että voitaisiin häipyä. Olemme molemmat pettyneitä ja emmekä pääse kokemuksesta yli muutamaan päivään. 

Kotiin palattuani menen kirjastoon. Siellä on valtavasti eroottisia oppaita. Lainaan niitä muutaman. Lainauskone ei kysele olenko aloittelija näissä hommissa. Ainoastaan kohteliaasti haluanko kuittia. Parempaa seksiliikekokemusta odotellessa asioin jatkossakin kirjastossa ja apteekissa.