Sisustus on sielusi maisemaa

Lukijan pyynnöstä kuva kotini
sydämestä: kuikuileva hella

Tämä oli erään sisustuspalveluita tarjonneen rouvan tunnuslause. Hänelle suunniteltiin käyntikortti graafisen suunnittelun peruskursseilla. Slogan ei katoa sielustani varmaankaan koskaan. Eivätkä ne kyseisen henkilön Lappia henkineet sisustuksetkaan. (Sielu on niin mahtipontinen sana, ettei sitä pitäisi käyttää kuin sellaisten, jotka puhuvat muuten koristelematta. Esimerkiksi Kauko Röyhkä.)

Olen 30-vuotias, enkä ole koskaan ostanut huonekaluja. Olen saanut toisten vanhoja tai löytänyt roskiksesta. Viimeisessä asunnossani minulla oli niistä koostettuna kuitenkin itseäni miellyttänyt kiva koti.

Nyt on pienoisen paniikin aika, koska uuteen asuntoon on mahdollisuus ja pakko hankkia huonekaluja. Valinnanvapaus on kamala kahle. Onneksi sentään lattiat ovat siniset ja seinät kellertävät. Se asettaa edes hiukan ehtoja.

Vapaalla olen kävellyt Lahden satamaan kahvilaan ja lukenut siellä Glorian kotia, Avotakkaa ja Dekoa ja selannut netin sisustusblogeja. Samalla kun olen nauttinut juustosarvia JA laskiaispullia, olen tutustunut sisustusaforismeihin. (En ehkä yhtä hienoihin kuin sisustus on sielusi maisemaa.) Ja huomannut, että sisustussuunnittelija on vähän kuin graafinen suunnittelija. Jokainen on vähän sellainen ja kuka tahansa voi kutsua itseään siksi.

No, yksi kuuma sisustuskysymys vaikuttaisi olevan kirjahylly. Kirjojen esilläpidosta ja olemassaolosta käydään keskustelua Hesaria myöten. Kirjat kuulemma näyttävät levottomilta, mutta värijärjestykseen järjestäjä voi saada huonoa palautetta. Mutta kirjahyllystä näkee suoraan ihmisen sisimpään eikä mistään digitaalisesta kirjasta mitään näe, sanovat toiset. 

Mahti-Lundia.

Koska jostain piti aloittaa, pistin kotiini pystyyn mahti-Lundian. Totuus on, että kirjahylly on minusta ihanan näköinen. Vuosina 1990­­-2000 pistin jokaisen pennoseni kirjoihin. Suhteutettuna varallisuuteeni kirjat ovat olleet minulle todella arvokkaita. (Eikä niiden sisältökään ihan yhdentekevä ole.) Osittain tuntuu, että olen itsekin niissä kirjoissa. Kirjahylly on sieluni maisemaa. Muilta osin sisustukseni on keskeneräinen, levoton ja boheemissa kaaoksessa. Sekin mätsää sieluuni.

 

ps. Jos joku tuntee tarvetta lausua minulle runoja, niin tämä olisi hyvä valinta.

Minä rakastan sinua
niin kuin vierasta maata
kalliota ja siltaa
niin kuin yksinäistä iltaa
joka tuoksuu kirjoilta