Unelmapaskaa
Pekka Aarnio sanoi kerran Agit Propin keikalla, että tällaista syntyy, kun suuri runoilija on vihainen. Sen jälkeen esitettiin Elvi Sinervon sanoittama Lintu mustasiipi lennä. Se kertoo Kemin lakkolaisten kuolemasta. (Pekka Aarnio, sinulla oli ihanat spiikit. Lintu mustasiipi taas sellainen laulu, että olisin voinut kääntyä sen voimasta mihin tahansa uskoon.)
Uskalla unelmoida. Haasta itsesi
unelmoimaan. Tee vain sitä, mikä tuntuu hyvältä.
Nämä unelmat ovat sellaisia
matkatoimiston esitteen näköisiä. Ne koskevat vain ja ainoastaan omaa itseä. Unelma on synonyymi sille, että voi haluta rohkeasti itselleen vielä jotakin lisää. Anna itsellesi lupa laittaa itsesi ykköseksi. Tavoittele rohkeasti unelmaasi! Älä anna minkään tulla tielle. Eikö sinulla ehkä ole vielä ihan kaikkea mitä voisi olla? Puuttuisiko vielä jotakin tavoiteltavaa? Uskalla unelmoida!
Unelmoikaa ja haaveilkaa niin paljon kuin sielu sietää. Se on normaalia ja suotavaa. Mutta en halua tällaista unelmointiyhteiskuntaa, jossa jokainen tekee vain sitä, mikä on omien unelmien arvoista. Ja heitä kannustetaan siihen sumeilematta.
Vain murto-osalla meistä on mahdollisuus unelmoida tällä tavalla. Haastaisitko bangladeshilaisen vaatetyöläisen unelmoimaan vähän paremmasta palkasta. Tai hei, uskalla unelmoida että pääset kouluun joskus! Etkö unelmoinut tarpeeksi? Unelmoi puhtaista vaatteista, unelmoi ettet sairastu ebolaan, unelmoi siitä että saat ruokaa! Rohkeasti vaan unelmoimaan! Haastan sinut unelmoimaan!
Minullakin on unelma. Se on sellainen, ettei tarvitsisi tehdä mitään töitä vaan voisi olla kotona ja lukea kirjoja. Älkää helvetissä kannustako minua unelmoimaan tästä.
Unelmoinnista kun puhutaan niin sanotaan vielä, että Abban hirvein biisi, (jopa hirveämpi kuin What about Livingstone ja King Kong Song - ja se on paljon se), on I have a dream. Hirveä mahalasku kesken Voulez-vousin parhaimman Abban. Kamala laulu ja kamala sanoma.
Unelmoikaa ja haaveilkaa niin paljon kuin sielu sietää. Se on normaalia ja suotavaa. Mutta en halua tällaista unelmointiyhteiskuntaa, jossa jokainen tekee vain sitä, mikä on omien unelmien arvoista. Ja heitä kannustetaan siihen sumeilematta.
Vain murto-osalla meistä on mahdollisuus unelmoida tällä tavalla. Haastaisitko bangladeshilaisen vaatetyöläisen unelmoimaan vähän paremmasta palkasta. Tai hei, uskalla unelmoida että pääset kouluun joskus! Etkö unelmoinut tarpeeksi? Unelmoi puhtaista vaatteista, unelmoi ettet sairastu ebolaan, unelmoi siitä että saat ruokaa! Rohkeasti vaan unelmoimaan! Haastan sinut unelmoimaan!
Minullakin on unelma. Se on sellainen, ettei tarvitsisi tehdä mitään töitä vaan voisi olla kotona ja lukea kirjoja. Älkää helvetissä kannustako minua unelmoimaan tästä.
Unelmoinnista kun puhutaan niin sanotaan vielä, että Abban hirvein biisi, (jopa hirveämpi kuin What about Livingstone ja King Kong Song - ja se on paljon se), on I have a dream. Hirveä mahalasku kesken Voulez-vousin parhaimman Abban. Kamala laulu ja kamala sanoma.
Ihanaa etten ole ainoa ketä ottaa pannuun. Toinen saaste mihin törmää on jatkuvat sielun avaamispostaukset siitä kuinka mikään ei oikeasti ole negatiivista vaan kiinni näkökulmasta, ja kaikesta tulisi olla kiitollinen..
VastaaPoistaOnhan se ihan luonnollista että jonkin asteinen *itutus kuuluu elämään ja on myös hyväksyttävä osa ihmisenä olemista. Mielenterveys ongelmat, köyhyys, olosuhteet jne. johtavat välillä luonnollisesti kurjaan oloon. Kummastelen niitä jotka jaksavat olla keikesta kiitollisia mennessään flunssaisena myöhässä töihin, keskellä loskasadetta kun pyörä on hajonnut kesken matkan.. Toiv. nim.merk. oli harvinaisen inhottava aamu.
Pidemmän päälle uskon kyllä positiivisuuteen ja jonkinlaiseen kiitollisuuteenkin. Muttei niin etteikö välillä voisi vituttaa tosi paljonkin. Ja ihmisten kuuluukin unelmoida, mutta ihmettelen sitä volyymiä, millä tämäntyyppinen ideaali on lyönyt läpi. Että kaikki voivat tehdä mitä haluavat ja vain sitä mikä tuntuu hyvältä.
VastaaPoista