Vuodet ovat vierineet ohitseni

Päivänsankari ite.

Tänään olen 32-vuotias. Näin 32-vuotiaana saattaisi tuntua masentavalta, ettei ole lapsia, parisuhdetta, omistusasuntoa eikä edes asp-tiliä tai tiskikonetta. Mutta kun aloin miettiä, niin kaikenlaisia muita saavutuksia piisaa. Listasin ne aihealueittain.

Opinnot

Ennen ensimmäiselle luokalle menoa elokuussa 1991 tuleville koululaisille pidettiin leiri, jossa oli lopuksi monia eri lajeja yhdistänyt kilpailu. Tulin koko kisassa toiseksi, koska sain niin paljon pisteitä lintujen tunnistustehtävästä. Jos olisin jaksanut roikkua rekillä edes kymmenen sekuntia, olisin voittanut koko paskan. Voittaja oli jätkä, joka roikkui rekillä minuuttitolkulla. Vielä kotimatkalla autossa spekuloin, miten olinkin sekoittanut töyhtötiaisen ja lapintiaisen toisiinsa.

Olen elämäni varrella esitelmöinyt esimerkiksi seuraavista: Wasa-laiva, noitavainot, härkätaistelut, Venezuela, Iso-Britannia, ydinvoima, Spice Girls, Beatles, Tove Jansson, sotalapset (ruotsiksi), Matti Kassila, orava, J.F.Kennedyn murha, Mozart, tekosylki ja Bauhaus. Oikeastaan olen huomattavan monen alan asiantuntija.

Minut on hyväksytty myös kolmeen yliopistoon. Jopa Helsingin yliopistoon, vaikka pääsykokeessa vastasin, että Missaele Aboense oli Malin kuningas 1500-luvulla. Olin aivan tosissani.

Matkailu

Olen muun muassa käynyt kahdesti Pisassa näkemättä yhtäkään tornia.

Urheilu & vapaa-aika

Vuonna 1996 osallistuin koulujen välisiin luistelukisoihin, koska kohdalleni oli merkitty väärä aika alkukarsinnoista. Vastustajallani oli ihonmyötäinen luisteluasu ja hän katosi horisonttiin lähtölaukauksen kajahdettua. Kun olisi pitänyt vaihtaa rataa, kaaduin, ja jäänpuhdistuskone meinasi ajaa päälleni. Seuraavalla viikolla osallistuin hiihtokisaan ja kaikki luulivat että se oli vitsi vaikkei se ollut.

Tampereella asuessani viuhahdin eri seurueissa vuosittain Hämeenpuiston läpi. Vuonna 2007, ehkä hämmentyneenä siitä, että poliisit saapuivat paikalle kesken perinteisen tapahtumamme, jätin pyöräni lukitsematta puistoon ja muistin sen vasta aamulla. Kuukausia myöhemmin löysin oman pyöräni baarin edestä ja se kannettiin riemusaatossa takaisin kotiin.

Taide

Hämeen Sanomat teki lehtijutun kuvataidekoulun taidenäyttelystä keväällä 1997. Minun maalaussarjaani esittävä kuva pääsi etusivulle. Muuten kiva mutta kuva oli ylösalaisin.

Journalismi

Orimattilan Sanomissa päätoimittaja lähetti minut kuvaamaan tieltä ulos ajaneen auton. Olin juonut paljon kahvia, joten löytäessäni auton Pennalantien varresta juoksin kiireen vilkkaa sen taakse pissalle. Samaan aikaan paikalle pysähtyi auto, joka luuli minua onnettomuusauton kuskiksi ja alkoi huudella, onko kaikki kunnossa ja olenko loukkaantunut. Vedin housut jalkaan, nousin ylös ja ilmoitin että kaikki on erittäin kunnossa, olenhan Orimattilan Sanomien toimittaja.

Olen julkaissut yhden kolumnin Rantasalmen Sanomissa. Kohtuullinen meriitti jo sinänsä. Mutta tekstini oli niin koskettava, että Rantasalmen kunnanvaltuusto lähetti minulle kiitokseksi postissa kunnan pöytäviirin.

Työelämä

Otin silloisen työpaikkani Sibeliuksen syntymäkodin ulko-oven avaimen mukaan Ruisrockiin ja hukkasin ne sinne ensimmäisenä iltana. Avaimet löytyivät festarin löytötavarapisteestä seuraavana päivänä. Huojennuksen määrää on vaikea kuvailla.

Kerran Markku Aro tuli asiakkaakseni Tampereen tenniskenttien kioskille ja osti Eskimon. Mielestäni Eskimoita ostavat vain keski-ikäiset nostalgiamielessä, joten jostain syystä sanoin tämän ääneen Markku Arolle, toteamalla, että ai sä otat tän menneen sukupolven jäätelön. Markku Aro taisi hieman yllättyä, koska ei vastannut mitään.