Barcelona 10
Vuonna 2001 saavuin ensimmäisen kerran Barcelonaan junalla ja nukuin yön rautatieaseman edessä makuupussissa. Hostellista jouduin faksaamaan isälle pankkiin lupalapun yöpyä siellä, koska olin alaikäinen. Seuraavana päivänä palasin junalla Ranskaan. Oli kiire nähdä koko Eurooppa äkkiä.
Kymmenennen kerran saavuin Barcelonaan lentokoneella ja muutama muukin asia on toisin kuin vuonna 2001. Esimerkiksi se, että nykyisin minulla on matkalaukku. Laukku on äidin ja isän ylijäämälaukku jostakin vuosikymmenten takaa. Laukku kolisee pitkin Barcelonan kuviokoristeisia katukiviä ja rullaa äänekkäämmin kuin kenenkään muun laukku lentokentän lattialla. Sen tunkkaisen vihreän värin tunnistaa hihnalta helposti. Mahtava laukku.
Lentokentän aulaan astuminen jännittää joka kerta. Siinä on jotain niin juhlavaa tehdä sisääntulo ovista, joita kaikki tuijottavat kaiteen takaa. Ensimmäisellä kerralla olin niin hermona että ajattelin etten vain pysty menemään. Kaikki paikat tärisivät.
----
Kymmenes kerta Barcelonassa oli kaikista kerroista kuumin. Barcelonan kuuma on kosteaa tukahduttavaa kuumaa. Se tarkoitti sitä, että pyyhin kiiltoa naamastani servetteihin ja t-paidan helmaan 24/7 baarissa, metrossa, ruokakaupassa ja terassilla.
Viileintä oli autossa, jolla veimme E:n äidin kesäksi maalle. Hän olisi tosin jäänyt mieluummin kaupunkikotiinsa paahtumaan. Maalla näin suosikkiautoni ja suosikkikoirani ja sain hyvää ruokaa ja mongersin espanjaksi suomen keleistä. Great success. Paluumatkalla oli hetken ruuhkaa ja radiosta tuli Bonjovin You give love a bad name ja oikeastaan olin aika innoissani siitä. Opin että U2 on espanjaksi Udos. Kävimme läpi persujen hajoamisen. "And the prime minister made a U-turn with his airplane."
----
Olimme kolmissa juhlissa. 3d-tulostetussa baarissa, jossa oli niin kuuma että saatoin verrata sitä saunaan, olinhan suomalainen. Toiset juhlat olivat 42-vuotisjuhlat, joissa oli yksi ruotsalainen ja ennen lähtöä tuijotin ihmeellistä aulan smaragdihärkää aivan pyörryksissä kaikesta cavasta.
Kolmansien juhlien piti olla hienoimmmat upeassa kuuluisan arkkitehdin suunnittelemassa talossa ja siellä piti olla myös ”sophisticated americans” ja jonkinlainen vapaa musisointihetki. Talo oli ylhäällä rinteellä ja hikoilin hulluna kun lopulta päästiin sen portille. Portti ei koskaan auennut, koska juhlat olivat seuraavana päivänä.
Sunnuntaina kävimme Tibidabon huvipuistossa. En tajunnut että menemme nimenomaan huvipuistoon ja kyselin monta kertaa, mitä siellä puistossa sitten tehdään. ”No, pidämme hauskaa”, selitti E vähän hölmistyneenä.
Paluumatkalla naama turvoksissa Oslon lentokentällä mietin että tässä ei ole mitään järkeä, kuka suostuu tällaiseen vapaaehtoisesti ja kaikki Suomessa on paskaa.
Tästä huolimatta arvelen meneväni Barcelonaan vielä uudelleenkin.
Kymmenennen kerran saavuin Barcelonaan lentokoneella ja muutama muukin asia on toisin kuin vuonna 2001. Esimerkiksi se, että nykyisin minulla on matkalaukku. Laukku on äidin ja isän ylijäämälaukku jostakin vuosikymmenten takaa. Laukku kolisee pitkin Barcelonan kuviokoristeisia katukiviä ja rullaa äänekkäämmin kuin kenenkään muun laukku lentokentän lattialla. Sen tunkkaisen vihreän värin tunnistaa hihnalta helposti. Mahtava laukku.
Lentokentän aulaan astuminen jännittää joka kerta. Siinä on jotain niin juhlavaa tehdä sisääntulo ovista, joita kaikki tuijottavat kaiteen takaa. Ensimmäisellä kerralla olin niin hermona että ajattelin etten vain pysty menemään. Kaikki paikat tärisivät.
----
 |
| Huvittelemassa otettu kuva. |
Viileintä oli autossa, jolla veimme E:n äidin kesäksi maalle. Hän olisi tosin jäänyt mieluummin kaupunkikotiinsa paahtumaan. Maalla näin suosikkiautoni ja suosikkikoirani ja sain hyvää ruokaa ja mongersin espanjaksi suomen keleistä. Great success. Paluumatkalla oli hetken ruuhkaa ja radiosta tuli Bonjovin You give love a bad name ja oikeastaan olin aika innoissani siitä. Opin että U2 on espanjaksi Udos. Kävimme läpi persujen hajoamisen. "And the prime minister made a U-turn with his airplane."
----
Olimme kolmissa juhlissa. 3d-tulostetussa baarissa, jossa oli niin kuuma että saatoin verrata sitä saunaan, olinhan suomalainen. Toiset juhlat olivat 42-vuotisjuhlat, joissa oli yksi ruotsalainen ja ennen lähtöä tuijotin ihmeellistä aulan smaragdihärkää aivan pyörryksissä kaikesta cavasta.
Kolmansien juhlien piti olla hienoimmmat upeassa kuuluisan arkkitehdin suunnittelemassa talossa ja siellä piti olla myös ”sophisticated americans” ja jonkinlainen vapaa musisointihetki. Talo oli ylhäällä rinteellä ja hikoilin hulluna kun lopulta päästiin sen portille. Portti ei koskaan auennut, koska juhlat olivat seuraavana päivänä.
Sunnuntaina kävimme Tibidabon huvipuistossa. En tajunnut että menemme nimenomaan huvipuistoon ja kyselin monta kertaa, mitä siellä puistossa sitten tehdään. ”No, pidämme hauskaa”, selitti E vähän hölmistyneenä.
 |
| Mallorca |
Tästä huolimatta arvelen meneväni Barcelonaan vielä uudelleenkin.
Kommentit
Lähetä kommentti