Pärnu ja Dunkirk

Kylpyläkaupunki loppukesällä. 

Kävin kesälomalla katalaanin kanssa Verlassa, Porvoossa, Tampereella, Turengissa, Nastolassa, Iitissä, Helsingissä, Tallinnassa ja Pärnussa. Ihan riittämiin paikkoja kahdelle viikolle.

Pärnussa kävin ensimmäisen kerran. Siellä oli ihanaa. Ei tarvinnut mennä minnekään. Aikaa sai kuluttaa vain kävelemällä ja miettimällä, mitkä kaikki myytävänä olevat talot ostaisi, jos olisi paljon rahaa. Sitten piti päättää vain se, pysähtyisikö kahville ja Vana Tallinnalle tähän tähän vai tähän paikkaan. (Rakastan vana tallinnaa. Mahtava juoma.) Matkalla tulin iloiseksi kaikista syömistäni ravintolaruuista. Melkein joka annoksessa oli kurkkua, kotijuustoa ja perunaa ja silliä tai muuta kalaa ja ne olivat ihan sairaan hyviä. Suomessa tarjotaan joka ruualla kurkkua, mutta Viron puolella hommassa on joku järkikin.

Pysähdyimme ottamaan kuvia kaikenlaisista kylteistä, opasteista ja liikennemerkeistä. Mietittiin, mitä kaikkea Tallinnassa jo oli, kun Suomessa ei ollut yhtään mitään. Puhuttiin Lutherista ja protestanteista, onhan sentään reformaation juhlavuosi. Majoitus oli Paavo Väyrysen talossa ja  yritin toki myös selittää, mikä on Paavo Väyrynen. "Everything else changes in the world, but Paavo is always there. He has always been there."

Yksillä unisex-aurinkolaseilla pärjättiin mahtavasti.

Rannalla alastomat tai uv-pukuiset lapset juoksivat villapaitaisia vanhempiaan karkuun ja kuskasivat tärkeinä ämpäreitään. Me kahlasimme ja ihmettelimme miten Yhdysvaltojen hävittäjät tai mitkä lie koneet lensivät monta kertaa matalalla rannan yli ja heiluttivat siipiään. Siitä tuli mieleen toisesta maailmansodasta kertova melkein kokonaan rannalla tapahtuva Dunkirk, jonka kävin katsomassa Liisan kanssa juuri ennen lomaa.

Suomeen palattuamme kävin katsomassa sen Lahdessa toisen kerran, koska E ei ollut sitä nähnyt ja minusta se oli oikein hyvä elokuva. Matkalla nähtiin lehtitelineessä Raatteentie-liite ja siinä riitti ihmettelemistä. Elokuvissa sama teema jatkui.

Ensin tuli Tommi Korpela Neuvostoliitossa Ikitien trailerissa. "Is this about the continuation war?" "Well...not exactly." Sitten Tuntematon sotilas. "This must be about continuation war."

"Great movie, although I didn't understand too much", ilmoitti E, kun astuttiin elokuvista ulos. Silloin oli juuri kesän loppumyrsky ja koko matkan kotiin salamoi ja jyrisi ja olin ihan huolissani, että sandaalini menevät siinä sateessa piloille ja niin ne menivätkin. Mutta muuten meni hyvin.