5 hyvää euroviisua
Kohta on kevät ja euroviisujen aika! Tunnelmaan pääsyn helpottamiseksi listasin viisi tosi hyvää kotimaista kilpailukappaletta. (Huomasin että tuorein näistä valinnoista on vuodelta 1989. Viimeiset 20 vuotta on ollut minusta todella ankeaa suomalaista euroviisuaikaa, kaikki vähänkin mieleenpainuvat ehdokkaat ja tulevat hitit on juuttuneet kotimaan karsintoihin.)
Tässä ne tulevat:
1. Laiskotellen
Luulin monta vuotta tätä käännösiskelmäksi. Ajattelin että se on ikivihreä suunnilleen koko maailmassa mutta se onkin meidän oman Lasse Mårtensonin ja Saukin tekemä kappale. Tyylikäs ja vaivattomasti hyväntuulinen laulu. 60-luvulla haalarit jäivät nurkkaan vasta sunnuntaina.
2. Lapponia
Rovaniemellä haastattelin kerran erästä katalonialaista graafista suunnittelijaa, joka haastattelun päätteeksi pyysi minua kirjoittamaan hänen puhelimeensa Lapponian kertosäkeen, koska muisti sen vuoden -77 viisuista ja se oli hänen perheensä sisäpiirivitsi.
Tämän lisäksi Lapponiassa parasta on sen mahtipontisuus, taputukset, patarumpu ja omituinen kooste Lapin mystiikkaa eurooppalaisille. Myös Monica Aspelundin vaatteet ja tyyli on huippua. Hyvä muisto tulee joka kerta kappaleen kuullessa myös Pulttiboisin versiosta, jossa PP Peteliuksen rinnat putoavat kesken kaiken lattialle.
3. La Dolce Vita
Omaan tekemiseensä uskonut kappale ja Anneli Saaristo palkittiin aikansa parhaalla sijoituksella. Ehkä on jonkinlainen aikuistumisen merkki että on alkanut niin paljon pitää tästä.
4. Katson sineen taivaan
Erityisesti live-esitys lisää hienosti kierroksia loppua kohden ja viulut säväyttävät. Katri-Helenakaan ei häiritse. Fredi onnistui huomattavasti paremmin viisusäveltäjänä kuin -artistina.
5. Eläköön elämä
80-luvun monista hyvistä viisuista valitsen myös tämän. Kunnollinen räjähtävä kertosäe ja Sonja Lumpeen mahtava kasariasu pitsihansikkaineen. Kaikki muu on hyvää paitsi säkeistön sanoitus "hyvän kaverin kainaloon työnnän piiloon tän pörröisen pään". Mitä hittoa? Baarissakaan en pysty tätä kohtaa laulamaan, niin kamala se on.
Kunniamaininta:
Bye bye baby
10-vuotiaan toiveikkuus ja Suomen jokavuotinen hype siitä, että nyt pärjätään, joka oli sinä vuonna ehkä vieläkin kuumempaa kuin muulloin ja sitten hirvittävä romahdus. Ainakin yritystä oli.
Hullu yö
Olen varmaankin ainoa ihminen, joka vielä kuuntelee tätä.
Tässä ne tulevat:
1. Laiskotellen
Luulin monta vuotta tätä käännösiskelmäksi. Ajattelin että se on ikivihreä suunnilleen koko maailmassa mutta se onkin meidän oman Lasse Mårtensonin ja Saukin tekemä kappale. Tyylikäs ja vaivattomasti hyväntuulinen laulu. 60-luvulla haalarit jäivät nurkkaan vasta sunnuntaina.
2. Lapponia
Rovaniemellä haastattelin kerran erästä katalonialaista graafista suunnittelijaa, joka haastattelun päätteeksi pyysi minua kirjoittamaan hänen puhelimeensa Lapponian kertosäkeen, koska muisti sen vuoden -77 viisuista ja se oli hänen perheensä sisäpiirivitsi.
Tämän lisäksi Lapponiassa parasta on sen mahtipontisuus, taputukset, patarumpu ja omituinen kooste Lapin mystiikkaa eurooppalaisille. Myös Monica Aspelundin vaatteet ja tyyli on huippua. Hyvä muisto tulee joka kerta kappaleen kuullessa myös Pulttiboisin versiosta, jossa PP Peteliuksen rinnat putoavat kesken kaiken lattialle.
3. La Dolce Vita
Omaan tekemiseensä uskonut kappale ja Anneli Saaristo palkittiin aikansa parhaalla sijoituksella. Ehkä on jonkinlainen aikuistumisen merkki että on alkanut niin paljon pitää tästä.
4. Katson sineen taivaan
Erityisesti live-esitys lisää hienosti kierroksia loppua kohden ja viulut säväyttävät. Katri-Helenakaan ei häiritse. Fredi onnistui huomattavasti paremmin viisusäveltäjänä kuin -artistina.
5. Eläköön elämä
80-luvun monista hyvistä viisuista valitsen myös tämän. Kunnollinen räjähtävä kertosäe ja Sonja Lumpeen mahtava kasariasu pitsihansikkaineen. Kaikki muu on hyvää paitsi säkeistön sanoitus "hyvän kaverin kainaloon työnnän piiloon tän pörröisen pään". Mitä hittoa? Baarissakaan en pysty tätä kohtaa laulamaan, niin kamala se on.
Kunniamaininta:
Bye bye baby
10-vuotiaan toiveikkuus ja Suomen jokavuotinen hype siitä, että nyt pärjätään, joka oli sinä vuonna ehkä vieläkin kuumempaa kuin muulloin ja sitten hirvittävä romahdus. Ainakin yritystä oli.
Hullu yö
Olen varmaankin ainoa ihminen, joka vielä kuuntelee tätä.
Kommentit
Lähetä kommentti