Kevätkesä panee haukkomaan henkeä eli pari sanaa toukokuusta

Talvella näin tosi monta kertaa unen, jossa näin jotain niin kaunista, etten saanut kunnolla henkeä vaan ihastelin sitä itkunsekaisesti. Ihmeellisiä metsiä ja aukeita. Heräsin aina haukkomaan happea, joten todennäköisesti nenäni oli tukossa. Uni oli kuitenkin tosi hauska, koska en ole varsinaisesti ikinä ollut mikään maisemien ihailija.

Nyt tuli kuitenkin sellainen toukokuu, olen osittain elänyt kuin tässä unessa. Ulkona on ollut etenkin iltaisin ja aamuisin niin kaunis valo. Kun olen lähtenyt kymmenen jälkeen töistä siihen valoon, olen ajatellut, ettei tätä hienompaa voi ollakaan, missään.

 

Toukokuu oli pitkä ja aika ihana ja nyt on vaikea muistaa että sen alkupäivinä kellui vielä jäähyhmää järvessä.

Huhtikuun viimeisenä päivänä ostin pyörän, lopulta. Nyt opettelen ajamaan sillä ja kuulostelen joka käänteessä, pitääkö se ylimääräisiä rohinoita tai kolinoita. Pyöräilyhousujen raja on jo reidessä ja lisäksi nyrkin kokoinen mustelma kun edellisellä lenkillä kaaduin.

Euroviisuviikolla kävin Barcelonassa. Ensimmäistä kertaa Suomessa oli lämpimämpää kuin siellä. Tein ensimmäisen ostosreissuni katalaaniksi. Aiemmin ajattelin, että opin kyllä kielen käden käänteessä, mutta enää en ole niin varma. En opi katalaania, espanja ei parane ja englanti huononee. Todellinen win-win-win.

Toukokuussa oli yhdet polttarit ja yhdet häät. Häät, jossa oli illalla ja yöllä niin kuvauksellista, liiviäijiä tupakoineen ja kaljatölkkeineen, syvää punamullan väriä ja kaikkialla vihreää. Vaikeroin kaikille, miksi olin jättänyt kameran kotiin. Kuukausi huipentui pubivisan finaalin tuplavoittoon ja hiusten leikkaamiseen. Yleensä vetkutan ja vetkutan näiden päätösten kanssa mutta nyt sitten vain menin reippaasti kampaajalle.

Enricin piti tulla Suomeen kesäkuun alussa ja olin melko innoissani siitä, että nyt hänkin näkisi alkukesän ihmeen. "You should see this, you should see this", hoin melkein joka päivä. Yllättäen olikin sattunut kalenterinlukuvirhe. Big mistake! luki aamulla Messengerissä. Saatiin hienoa kokemusta siitä, miten lentoja siirrellään eri lentoyhtiöissä.

Suomen-matka on nyt tavalliseen aikaan. Silloin mennään cabinille ja odotetaan, josko rantasipi saapuisi vettä pitkin piipittäen laiturille, kuunnellaan radiota ja katsotaan MM-kisoja pikkutelevisiosta. En arvannut neljä vuotta sitten, miten paljon iloa voi olla kohtalaisen kehnostakin mökistä ja sellaisten asioiden esittelystä kuin päiväsauna, kalan savustaminen ja soutaminen.

Näiden asioiden odottaminen on tavallaan tärkeämpää kuin varsinaiset tapahtumat. Samalla lailla lupaus kesästä on joskus parempi kuin kesä. Toukokuu on täynnä sitä tunnetta, että kaikki on vasta alussa. Siksi se on niin ihana.