Lily Allen, Marilyn, hiiri ja haukivonaklé

Eilen istuin Trion Arnold'silla, kun siellä soitettiin Lily Allenin 22. Oikein ilahduin, olin unohtanut koko Lily Allenin vaikka varsinkin kesällä 2009 kuuntelin It's not me, It's you -levyä koko ajan. Lahtelaiset kansalaiset pelkäävät liikkua Triossa, koska siellä vilisee huumekauppiaita, mutta minä haen tästä huolimatta usein K-Marketista Voiman, ostan bagelin ja nautin upeasta kauppakeskustunnelmasta. 22:n jälkeen soitettiin BSB:n Get down. Yllättävä valinta sekin.

22 kertoo siitä, miten siinä iässä näytti kaikki vielä hyvältä, mutta lähes kolmekymppisenä ei enää. Työ on ok, mutta se ei ole mikään ura, haluaa poikaystävän, tulee vain yhdenillanjuttuja ja ahdistaa vaikka yrittää kaikkensa. Kyllähän se niin oli vuonna 2009. Silloin olimme myös Flow'ssa katsomassa Lilyä joka oli kuulemma niin sekaisin, että laulu tuli kokonaan playbackinä ja artisti itkeskeli lavalla. Sitä en huomannut, mutta muistan että hänellä oli jonkinlainen läpinäkyvä sininen paita.

Olisi hauskaa, jos Lily Allen tekisi 22:sta jonkinlaisen päivityksen. Kun alkaa olla melkein 40 eikä enää melkein 30.

Vuonna 2009 oli eri huolet kuin nyt. Vähän. Sittemmin olen kehittänyt elämänviisauden, että vanhan huolen pyyhkäisee mennessään vain vielä suurempi huoli. Tämän kesän huolia on ollut muun muassa se, mistä Lahdesta saa negronin. Vastaus on Seurahuoneelta, mutta se maksaa 12 euroa.

Tämä ei ole negroni vaan aamiaisshampanjaa ja Murhalesken muistelmat, jonka ostin
Karisman Citymarketin alesta.

Viime viikolla menin Tampereelle ja Annan mökille Teiskoon, missä olin käymässä viimeksi neljä vuotta sitten. Oli tosi kuuma ja aamiaiseksi ostin puolivahingossa lasillisen shampanjaa, vaikka piti mennä alebudjetilla ja syödä ensin jotain ruokaakin. Kävimme Vapriikissa katsomassa sisällissotanäyttelyä, josta oli jo kaikki osat nähty aiemmin jossain ja Marilyn-näyttelyä, missä ällistelin Marilynin vaatteita. Niin kauniita hienosti tehtyjä vaatteita, joista olisin halunnut laittaa päälle kaikki. Marilyn tosin oli 6 senttiä pidempi kuin minä. Se oli vähän yllättävää, koska Marilyn näyttää lyhyeltä ja itse luulen sitkeästi olevani kuitenkin jokseenkin pitkä. Vähemmän positiivisesti olin ällistynyt näyttelyn näkökulmasta, jolla melko räikeästi leivottiin Marilynistä jonkinlaista feminististä esitaistelijaa aivan dingdong-argumenteilla.

Marilynin vaaleanpunainen silkkipaita on ihana. Ihana!

Illalla menimme mökille, saunoimme ja pohdimme, pistikö minua pakaraan hyttynen vai ampiainen. Hyttynen se oli. Yöllä heräsin siihen, että kasvoilleni juoksi hiiri ja sitten menin autoon nukkumaan.

Somesoutelija myhäilee tyytyväisenä.

Aamu auton takapenkillä.

Nyt olen töissä ja odotan että voisin jo livetä lomalle. Olisin halunnut laittaa lehteen jutun, jonka nimi oli "haukivonakle". Se kuulostaa hienolta ruokalajilta. Jutussa kerrottiin, että kyseinen vonakle oli niin suuri, että sitä ei voitu syödä ja kalastajat olivat yrittäneet elvyttää kalaa henkiin hieromalla. Lopulta kala vietiin Heinolan lintutarhan linnuille ruuaksi.

Aion viedä Enricin sinne lomalla. Se on lähiseudun matkailukohteista vielä näkemättä.