Vihreät palkit, vihreää kaikki
Tähän pitäisi tulla viisi vihreää palkkia kahdelle eri riville, selittää työkaveri. Loman aikana järjestelmiä on uusittu ja olen soittanut atk-miehille kolme kertaa. Viisi vihreää palkkia! Tuijotan vihreitä sarakkeita joissa on numeroita ja pikselistä kuvaa, josta voi tarkistaa, näyttääkö näköislehti oikealta. Olen aivan voimaton siitä ajatuksesta, että lasken näitä palkkeja ja laatikoita ilta toisensa perään tästä lähtien tajuamatta yhtään mitään siitä mitä ne ovat tai miksi olen täällä tekemässä tätä.
Samana aamuna Barcelonassa kello soi kun oli vielä pimeää, täällä ei enää ole ollenkaan. Poissaollessani on tullut myös lehmuksiin lehdet ja kaikkialle muuallekin lehdet. Kultajuhlat meni nyt ohi, sanon taksikuskille mutta hän lohduttaa että kyllä niitä nyt riittää vielä monta viikkoa. Niin, aivan.
Olen vähän hämmästynyt siitä että minusta on tullut ihminen joka tapaa ja hyvästelee terminaaleissa, jonka itkua toiset matkustajat vähän tuijottavat turvatarkastuksen edessä. Sinne asti menee yleensä ihan hyvin, on vähän sellainenkin olo välillä, että ollaan menossa yhdessä johonkin hauskaan paikkaan. Sitten kun tajuan että ei kyllä tässä nyt taas erotaan, takerrun kuin hengenhädässä saattajaan ja venytän ja vanutan viime minuutteja vaikka eihän niissä mitään oleellista tapahdu.
Turvatarkastus on maailman lopullisin paikka, sieltä ei edes pääse pois enää kun sinne on kerran mennyt.
Nyt näistä hyvästeistä on pian neljä viikkoa ja kohta taas nähdään. Sinä aikana kesä on räjähtänyt kuten on tapana ja kun olen käynyt pyöräilemässä, olen sitä ihmetellyt. Käki kukkui silloinkin ihanasti kun olin kuolla jossain Heinolantien mäessä, ei auttanut edes samaan aikaan soinut We take care of our own eikä Maustetyöt. Samoin iltaisin kotimatkalla töistä ajelen katsomassa maisemia. Möysän jänikset eivät edes jaksa väistää enää, melkein ajoin yhden päälle, se ei edes hätkähtänyt. Samana iltana keskellä Karjalankatua haahuili valkoisiin pukeutunut hahmo. Katsoin että että se on joku sekopää jolla on hääpuku päällä, mutta se olikin mehiläistarhurin pukuun pukeutunut mies ja peräkärryssä oli mehiläisparvi. Kuulemma näihin aikoihin uusi kuningatar voi karata ja viedä osan parvesta mukanaan.
Aino on muuttanut kesäksi asuntooni. Kun olemme eri vuorossa, häntä ei juuri näy. Muina aikoina hän joogaa eri asennoissa ja eri paikoissa huoneessaan ja vaikuttaa hieman siltä, kuin asuntoon olisi muuttanut muslimi. Kerran hän halusi katsoa Australian ja Kanadan jalkapallo-ottelua ja hämmästeli vain hiukan, että toisen joukkueen lyhenne oli NZL. Kun Aino nukkuu, puhun facetimessa pihalla Espanjaan jalkakäytävällä, se on hauskaa, vaikka en niin pidäkään livepuheluista koska ne ovat jotenkin esitys. Häiriinnyn siitä. Niinä yön tunteina ajattelen että voisiko kesä vain pysähtyä, voitaisiinko jäädä tähän.
Kommentit
Lähetä kommentti