Jos ihan kaikki on mitätöntä niin silloin kaikki on todellakin mitätöntä

Nukahdin valot päällä ja tein maailman vaivalloisimman retken sängyn toiselle puolelle avaamaan ikkunan kun havahduin hereille joskus aamuyöllä. Linnut lauloivat hämärässä. Aamulla kuulin taas, kuinka joku ihana lintu lauloi ja meni aika kauan että tajusin sen olevan puhelimen herätys. Kävin neuvolassa ja ostin markkinoiden korimyyjältä korin. Lähinnä siksi että myyjä oli niin tehokas, jotenkin arvostin sitä että hän esitteli kiireettömästi ihan koko valikoimansa.

On keskiviikko ja kesäkuu. Parvekkeen ovi on auki, orvokit ovat kasvaneet aivan hulluna. Olen vasta nyt huomannut että kukat parvekkeella voi laittaa sisälle päin tai ulos päin. Minun ovat itseeni päin todellakin.

Teen ruuaksi kalapuikkoja. Olen aina tykännyt niistä. Teininä söin aina kymmenen ja Liisa ja Aino viisi ja viisi. Naurattaa vieläkin kun luin ääneen raskaana olevien kalasuosituksia tällä viikolla ja voivottelin humoristina mikä harmi on, kun koljaa voi syödä vain rajoitetusti ja sitten sanoin kolme kertaa vahingossa ruijanpaljas eikä pallas ja se kuulosti maailman härskeimmältä kalan nimeltä. 

Olisi pitänyt pitää päiväkirjaa tästä raskaudesta ja pandemiasta. Siihen yhdistelmään kuuluu asioita, joita ei olisi voinut ajatella. Vähän omituista oli esimerkiksi kuunnella puoli tuntia sykkeiden ääniä huoneessa, jonka jokainen esine oli täysin muovitettu. Teamsissä järjestetyssä imetysinfossa ainoina äänessä olivat isät, joita häiritsi opetusvideon huono laatu. 

Enric on paljon positiivisempi siitä, että kaikki on menossa parempaan. "Sitten me muistelemme tätä aikaa ja että sellaista se oli." Minusta taas tuntuu että on jo menty sellaisen kynnyksen yli, että mikään ei tule sellaiseksi kuin se oli ja se hieman kauhistuttaa. Olen aivan ärsyyntynyt Esko Valtaojan haastatteluihin, joissa hän sanoo ettei koronavirus ole maailmankaikkeuden mittakaavassa yhtään mitään. Ei tietenkään ole. Jossain kosmologisessa mittakaavassa me tai yhtään mitään mitä meille tapahtuu ei ole mitään. Joskus siitä tulee lohdullinen ja hyvä olo, tämäkin vaivaava asia on lopulta aika merkityksetön. Mutta jos ihan kaikki on aina mitätöntä niin silloin kaikki on todellakin mitätöntä. Ei jää mitään. 

Kävin äänestämässä Triossa. Uuden aamuvirkun elämäntyylini yllättämänä olinkin paikalla liian aikaisin viiden eläkeläisen kanssa. Alkoi pyörryttää maski päässä jonossa, mutta en luovuttanut paikkaani. Itse äänestäminen sujui hienosti. Toisin kuin sillä kerralla, kun piirsin numeron vähän oudosti ja vahvistin siitä lopulta todella paksun ja sitten sotkin osittain koko lomakkeen kun yritin välttää mahdollisen sekaannuksen. Jouduin lopulta tulemaan ulos kopista, pyytämään uuden lomakkeen ja tuhoamaan edellisen ja Aino, joka oli mukana ja jo äänestänyt, katsoi minua ovelta katseella joka viestitti vain että mitä helvettiä Kaisa. 

Vaalikahvilla olin Sinuhessa, missä kahvi oli yhtä surkeaa kuin aina. Kun Enric ensimmäisen kerran hämmästeli, onko kahvila nimetty sen kirjan mukaan, hän nauroi todella paljon kun kerroin että kyllä vain, Sinuhen on kirjoittanut suomalainen mies joka ei koskaan käynyt Egyptissä.

Satama on näinä päivinä täynnä koululaisia ja pöytääni tunkevia varpusia. Ne kääntelevät päätään kuin jurassic parkin dinosaurukset. Olen alkanut ajatella sitä dinosaurusten luonnollisena liikekielenä, vaikka sehän on arvailua. Toisaalta eläinten liikkeet muistuttavat toisiaan ja muunkin luonnon liikkeitä. Silloin kun meillä oli lemmikki, sen liikkeitä näki niin usein, että koreografian tunsi läpikotaisin. Erilaiset kävelyt, hypyt, asettumiset, huulien lipaisut, ojentelut saattoi aina ennakoida. Vähän samalla lailla silmä tottuu esimerkiksi joukkuelajien koreografiaan. Vaikka minä en ole pelannut, katseeni on jo siellä, missä kohta tapahtuu. Selitin tätä ihmettä kerran isälle, kun katsoimme valioliigaa ja hän sanoi, että todella hyvä pelaaja onkin sellainen, joka tekee jotain siitä koreografiasta poikkeavaa. 

Satamassa kulkee myös kaupunkijuna melkein aina kun olen siellä. Haluaisin tosi paljon sen kyytiin ja haluaisin myös vuokrata sen omaan käyttöön ja ajella tuttujen kanssa ympäri Lahtea. Lisään tämän niiden asioiden listaan, joita teen ihan kohta sitten kun voin. Listalla on paljon asioita. Ihan kohta.