Talvi loppui sardiinijuhlaan

Vähän outoa mutta talvi on loppunut ja kevät on tullut Font-Rubíin. Se tapahtui tosi nopeasti, koska toissaviikolla olimme kävelyllä ja Enric huitaisi kädellä maiseman yli ja sanoi, että nyt on sydäntalvi. 

Seuraavana viikonloppuna talven loppumista juhlittiin perinteisin menoin syömällä sardiineja. Kymmeneltä aamulla ajoimme lähimpään kylään Guardiolaan, missä sardiineja, leipää ja suklaata jo jaettiin isossa katoksessa ja viiniä juotiin pahvimukeista. En saanut viinihanaa auki ja se motivoi avaamaan espanjan ja katalaaninsekaisen sanaisen lippaani saadakseni apua hätätilanteessa. 

Sardiiniaamiaisen jälkeen kysyin, mitä Enric haluaisi lounaaksi ja hän vastasi että vermuttia. Yleensä olen itse se, joka sanoo jotain tällaista kuten jäätelöä! Sipsejä! Cavaa! Joten olin ilahtunut tästä spontaanista toiveesta. Menimme toiseen kylään vermuttilounaalle ja keskustelu käsitteli sitä, että Enricin mielestä pohjoisen ja etelän asukkailla Euroopassa ei ole juuri mitään yhteistä ja minä haluan vaikka väkisin uskoa johonkin eurooppalaisuuteen. "Meillä on kristinusko, tuhatvuotinen yhteys!" Sitten käveltiin kotiin. 

Sardiinijuhlaa seuraavalla viikolla ilma lämpeni, kirsikkapuut ja mantelipuut puhkesivat kukkaan, linnut alkoivat laulaa ja ikävä kyllä kaikenlaiset hyönteiset virkistyivät. 

Ravintoloissa tarjoillaan jo kevään sesonkiruokaa, hiillostettuja pikkusipuleita. Ne ovat tosi hyviä ja viikonloppuna Enricin syntymäpäivänä hän oli kutsunut sukulaiset syömään niitä ravintolaan. "Do you want to hear the menu", E kysyi edellisenä iltana ja alkoi luetella kaikenlaista makkaroista artisokkiin kunnes pääsi loppuun ja totesi ettei mitään sipuleita ole listalla. Mentiin kuitenkin syömään ja keittiöstä saapui joku pääkokki selittämään, miksi sipuleita ei ole tänä vuonna. 

Vauva oppi konttaamaan ja kulkee sukka suussa kuin koira. Se on oppinut älyttömästi kaikkea muutakin viime viikkoina ja ihailee erityisesti vetoketjuja ja punaista nappia vessan valonkatkaisijassa. Nukkuminen sen sijaan ei oikein suju. Päiväuniaikana vauva lekottelee ilman housuja väärässä päässä pinnasänkyä kuin hylje ja väläyttää vittuilevan hymyn kun sitä tulee katsomaan.

Ja koska yöt ovat vähän tällaisia samanlaisia ei ole paljoa mihinkään energiaa. Sain kuitenkin energiapiikin kondensoidusta maidosta ja kermasta tehdyn jäätelön tekoon. Tein rommirusinaa. Olin aivan innoissani koska se oli ihan kuin oikeaa rommirusinaa. "Vähän vähemmän rommia ensi kerralla", Enric köhi oman annoksensa kohdalla. Myönnettävä on että laitoin sitä melko reilun tujauksen koska rusinat olivat epäilyttävästi imeneet kaiken.

Katalaaniksi konttaaminen on gatejar, eli liikkumista kuin kissa. Kissaa hoetaan muutenkin aamusta iltaan, koska ikkunan takana vierailee päivittäin sama raidallinen kissa. Se on kiinnostunut vauvasta ja seuraa sohvan takana tarkasti sen tekemisiä. Pimeällä kissa tulee nukkumaan ikkunalaudalle ja toisinaan huomaan sen tuijotuksen kymmenen sentin päässä lasin toisella puolella. 

Minusta on hauskaa että kissa tulee joka päivä katsomaan meitä mutta ulkona en näe sitä ikinä. Yhtenä iltana Enric alkoi koputella lasia kissan nenän edessä. Aloin huutaa että ei ei ei, meillä on sen kissan kanssa sopimus että pidetään etäisyyttä. Teillä on sopimus, Enric toisti. Oletteko muutakin sopineet? 

Iltaisin tämä vuodenaika on melko hieno. Puut ovat vielä lehdettömiä mutta täynnä nuppuja ja kukkia. Auringonlaskut ovat täynnä vaaleanpunaista valoa ja maisemat vuorineen ja kukkuloineen näyttävät japanilaisilta puupiirroksilta. Kato miten hienoa vauva, kato miten hienoa, hoen samaan tyyliin kuin äitini meille lapsille Norjan matkalla vuonna 1991.