Vuoden viimeinen päivä

Eilen en vielä muistanut, että tänään on vuoden viimeinen päivä. Tänään kymmenen aikaan työnsin rattaat ulos pyörävarastosta, parvekkeelta tippui vettä päähän. Kauhee paskakeli, sanoin ääneen ja rattaista lapsi toisti: paska. Joka päivä, koko ajan ihmetellään, miten lapsi on näin ihana. Niin ihana.  

Mentiin Prismaan ja Alkoon. Sitä ennen join Hesburgerissa kahvit ja siellä oli meneillään tilauskaaos. Myyjä kääntyi puoleeni, katsoi minua ja sanoi "jaksatko odottaa, meillä on nyt kova kiire". Sanoin että joo, vaikka olisi pitänyt sanoa että tämän tason asiakkaan huomioiminen on Suomessa niin harvinaista että voin odottaa vaikka miten pitkään. 

Prismasta ostin pizza-aineet: tomaattia, päärynää, homejuustoa, tonnikalaa, creme fraichea, saksanpähkinää ja mozzarellaa. Ja vaippoja. Tuntuu ettei siinä nyt niin paljoa tavaraa ollut mutta silti maksoi miljoona markkaa. 

Sähkö on tänään halpaa. Pitäisi pyörittää kaikki koneet ja ladata akut. En jaksa vielä aloittaa vaan katson instagramista toisten uudenvuodenjuttuja. Jostain syystä uusivuosi on ollut aikuisvuosina vähän laimea juhla. Paitsi kerran olimme PMMP:n keikalla Helsingissä. Meillä oli oma loosi parvella ja se ja se keikka oli niin ihana, että itkin koko ajan. Minusta on sieltä yksi kuva missä istun jossain kaiteella niin että alushousut näkyy ja mekko kimaltaa. 

Kun avasin äsken blogin, oli luonnoksissa tekstiä, jota en muistanut ollenkaan kirjoittaneeni. Se on viimeisiltä päiviltä Katalonian kodissa ennen paluuta Suomeen. 

Ensin olen miettinyt sitä, että Kyllikki Saari oli viimeisenä iltanaan liikkeellä polkupyörällä. Ehkä hänestäkin tuntui, että pyörällä on enemmän turvassa kuin kävellen. Niin minä ainakin aina ajattelen, kun lähden iltavuorosta kotiin. Pyörä suojaa, jos joku hullu tulee. Kukaan ei enää saa selville, kaatoiko joku Kyllikin pyörän, astuiko eteen siellä metsätiellä vai tapasiko Kyllikki jonkun tutun ja nousi itse alas satulasta. 

Lisäksi olen kirjannut muistiin: 

Muutimme toiseen taloon, joka on alhaalla laaksossa eikä mäen päällä kuten edellinen. Minulla on tästä paikasta vain ihania muistoja, olen täällä todella mielelläni loput päivät ennen lähtöä. On ihan hiljaista, 

Viimeisenä aamuna on myrsky. Sataa ja tuulee aivan hulluna, oven edestä kaatuu puu. Katsomme sadetta keittiössä. Olemme kaikki hiljaa, yksivuotiaskin tuijottaa ulos kuin aikuiset. On hämärää, maisema on peittynyt kokonaan. Nämä sateet ovat ihan älyttömiä, kerralla tulee koko kuukauden sademäärä ja rakeet pilaavat sadot. 

Vanhalla asunnolla pakataan ja paketoidaan, punnitaan laukkuja ja pestään sohvanpäällisiä. Naapurin vanha mies toi Arville viimeiset viikunat ja tiesi jostakin tarkalleen, että me lähdemme kuudes päivä. Adéu, Kaisa, hän sanoi kääntyessään pois. Olin hämmästynyt että hän tiesi nimeni.

Asuin tästä vuodesta yli puolet Kataloniassa, mutta nyt se tuntuu jo vähän kaukaiselta. Enric on käymässä Barcelonassa ja lähetti kuvia koirista ja naapureista. Mahdollisesti hän ehtii takaisin Lahteen ennen kuin vuosi vaihtuu ja saa nähdä hartaasti odottamansa vesitornin valoshow'n.