Kautta aikain paras vappu

Eilen oli vappu. Minä olin kotona ja ystävilläni koko päivän, mutten juhlistanut kyseistä päivää millään erikoisella tavalla. Vappuaaton istuin siis ystävällläni Hämiksellä ja pelasin Super Nintendoa. Poljin ennen puolta yötä Kansalaistorin läpi kotiin. Katselin laskuhumalan puolella sekoilevia teinejä ja mietin menneitä vappuja.

Lapsuuden vapuista en muista paljon mitään. Varhaisimmat vappumuistoni keskittyvät yhteen maagiseen asiaan – heliumpalloon. Tai itse asiassa niiden puutteeseen. Vanhempani ostivat minulle kerran kiiltävän (ja kalliin) My little pony –pallon. Asuimme silloin Kuusankoskella ja taisin olla neljän vanha. En oikein muista, millaisia tunteita pallon saaminen minussa herätti. Tottahan tuo pallo karkasi taivaalle ennen kotiinpääsyä. Sen tunteen muistan paljon paremmin. Tämän jälkeen vappupallot ovatkin olleet vain haaveita.

Seuraavat vappumuistot ovat ala-asteelta. Vappuaatto oli usein lyhyempi koulupäivä, jolloin kouluun sai tuoda karkkia ja vappukrääsää. Syntymäpäiväni sattuvat osumaan vapun tienoille ja usein minulla oli hieman omaa rahaa, jota mielelläni törsäsin jos jonkinlaisiin vappureleisiin. Tiimariin mentiin jo viikkoja ennen vappua ihastelemaan erivärisiä huiskia ja naamareita. Muistan esimerkiksi ostaneeni 40 markalla samettisen jokerihatun. 

Kautta aikain paras vappu oli päiväkirjani mukaan kuudennella luokalla. Olimme ensin kaverin kotona, josta lähdimme kaupunkiin. Ostimme samaisen kaverin siskolta yhden siideripullon viiteen pekkaan, josta jokainen saavutti tukevan ja pitkäkestoisen humalatilan..vai mitenkäs se menikään?  Taivaalta satoi vaakatasossa räntää ja istuimme Hämenlinnan Rollsissa lämmittelemässä. Kaula oli täynnä serpentiiniä, eikä se siiderin viidesosa noussutkaan päähän. Kaikesta huolimatta vappu oli ilmeisesti silti kaikkein paras kautta aikain.

Yläasteella vuodessa oli 3 tärkeää päivää: koulujen lopetuspäivä, uusi vuosi ja vappu. Muut päivät olisi voinut pyyhkiä kalenterista. Kaikkina näinä 3 päivänä agenda oli sama: ensin suunnitellaan puoli vuotta, mitä tehdään ja kenen kanssa, mitä laitetaan päälle, mitä syödään, mitä juodaan, mistä saa rahaa jne. Sitten päivä koittaa ja mennään keskustaan pyörimään liian pienissä vaatteissa. Juodaan muutama olut/siideri/mitä ikinä on tarjolla. Ilta menee enemmän tai vähemmän pieleen ja kotiin tullaan vähän tai reilusti puolen yön jälkeen. Yläasteen vappuja on silti vaikeaa unohtaa, koska niistä on harmillisen paljon valokuvia ja päiväkirjamerkintöjä.

En haluaisi vähätellä kuudennen luokan vappuani, mutta oikeasti taidan olla sitä mieltä, että vappu on opiskelijoiden juhla. Parhaat vaput olenkin viettänyt Rovaniemellä opiskellessani. Erityisen hyvä oli 3. opiskeluvuoden  vappu, jolloin olimme juuri palauttaneet kandin työt. Vappu kesti viikon ja joka päivä oli kamalan hauskaa. Aurinko paistoi ja kaikki olivat iloisia ja rakastuneita. Silloin toivoin, että koko elämäni olisi yhtä vappua! (Ja sitähän se taisi ollakin.)

Kautta aikain paras vappu

Nyt kun olen vanha ja raihnainen ja opiskelut on tältä haavaa opiskeltu, haluaisin vappuperinteen. Kokoontuisin samojen kamujen kanssa vuodesta toiseen syömään ja juomaan hyvin. Muunlaisesta vapusta en taida enää innostua. Toivoisin silti, että kautta aikain paras vappu olisi minulta vielä kokematta. Ehkä ensi vuonna?