Ensigraduni

Olen laiminlyönyt blogin kirjoittamista ties kuinka pitkään. Olen kirjoittanut gradua, enkä ole jaksanut kirjoittaa mitään muuta. Enkä oikein tehdäkään. Gradutynnyrissä pari kuukautta kypsyneenä olen unohtanut euroviisut, mm-kisat, eurovaalit ja yhtenä päivänä töissä en muistanut, miten kirjoitetaan ruotsalainen å, joka oli peräkärryä varaavan, nimeänsä kärsivällisesti tavaavan herran sukunimessä.

Aloitin tutkimuksen teon jo pari vuotta sitten. Ensin kirjoitin matematiikasta, mutta sitten vaihdoin aihetta. Päätin kirjoittaa homoseksuaalisuudesta. Se onkin sopinut paremmin. Tein haastattelut tutkimusta varten yli vuosi sitten.

 Ensimmäinen haastattelu oli paras, koska haastateltava toi kermakakkua tullessaan! Söimme kakkua, puhuimme ja nauhuri surrasi keittiön pöydällä. Äänitteen taustalla kuuluu, kuinka viereisessä huoneessa kämppikseni kuuntelee Ricky Martinia ja suunnittelee sen tahtiin yllätyskoreografiaa ystävänsä syntymäpäiville.

Ensigraduni työpöytä 

Haastatteluja varten matkustin usein kouluille. Kahdella matkalla neljästä eksyin. Yhtä koulua varten hyppäsin bussiin Helsingin keskustasta. Kysyin kuskilta meneekö tämä sille alueelle, minne olin menossa. Tämä ei ollut juttutuulella, totesi vaan ”En tiedä.”  Otin riskin ja kun minun piti hypätä pois paloasemalla, hyppäsinkin vahingossa yläasteella. Soitin Kaisalle ja Liitulle: -Tiedättekö te, missä mä olen ja miten pääsen sinne, minne olen menossa. He tiesivät, juoksin viitisen kilometriä ja löysin perille.

Esittelin gradun viime keväänä, vaikkei se ollut yhtään valmis. Vähän mietin, että mitenköhän tästä selvitään ja meneekö noloksi. Opponenttini oli ottanut kymmensivuisen tutkimuksenraakileeni lisäksi mukaan vauvansa, joka konttasi luentosalin pöytää pitkin koko esittelyn ajan muovinen puhelin kädessään.

Aion palauttaa graduni parin viikon päästä, vaikka henki menisi. Tuttavani lähetti erään graduluonnoksen ohjaajalle tiedostonimellä shaibaaaa. Oma graduni on ytimekkäästi Ensigraduni.