Oi Lahti on niin ihanaaaaa

Keväällä Litmanen odotti kiihkeästi lumien sulamista.

Kun muutin Lahteen, odotin keväältä kahta asiaa: sitä että maauimala aukeaa ja sitä että saan käydä peleissä. Maauimala ei koskaan auennut, koska suurmäkeä remontoitiin. Elokuussa verkkotoimittaja sanoi minulle, että onneksi on ollut näin huono kesä, ettei minua ehkä ole niin paljoa harmittanut maauimalan sulkeminen. Olin ilmeisesti tehnyt pettymykseni hyvin selväksi kaikille työpaikallani. 

Peleissä pääsin kuitenkin käymään. Siellä oli aina mukavaa, vaikka FC Lahden otteet eivät häikäisseet. Näkemieni ottelujen perusteella ihmettelin joka kerta, mitä joukkue tekee sarjataulukossa niinkin korkealla. Kuitenkin tuntui hyvältä, että oli oman kaupungin joukkue, jota kannattaa. Siitä huolimatta, että joukkueella on mielestäni ruma logo ja tyhmä nimi. 

Ottelussa käymiseen liittyy paljon muutakin mukavaa, kuin itse peli. Usein ne ovat sunnuntaisin ja niissä on arvokasta pyhäpäivän tuntua. Hauskaa on katsella, onko katsomossa tuttuja. Melkein aina on. Joka kerta yhtä iskevä on myös suosikki-äänimainokseni Pizzeria Dalaman Tonttilassa, joka lupaa valmistaa pizzat eri tilaisuuksiin. Puoliajalla tykkään juoda kahvia. Joskus myös syödä munkkia tai jäätelöä. Katsomossa kuulee, mitä yleisössä huudellaan, eikä mikään voita sitä ääntä, mikä syntyy, kun kentällä tapahtuu vääryys kotijoukkuetta kohtaan. 

Kuten muutkin lahtelaiset, minäkin haluan katsoa otteluni Kisapuistossa enkä missään muualla. Toivon tietysti, että Kisapuisto saataisiin sellaiseen kuntoon, että pelit pysyvät siellä. Kuitenkin samalla pelottaa, että remontissa siitä tehtäisiin liian suuri. Toivon myös, että Litmasen patsas pysyy ikuisesti paikallaan. Vien kaikki Lahteen tulevat vieraani katsomaan patsasta, joka ei muistuta Litmasta edes etäisesti. Patsas on yhtä sympaattinen, kuin verkkotoimittajan lohduttava kommentti maauimalasta ja kylmästä kesästä. 

Jokseenkin tyytyväisenä katsomossa.