Our base is under attack

Usein lapsia syytetään siitä, että he pelaavat liikaa tietokoneella ja että se vaikuttaa heidän kehitykseen, sosiaalisiin taitoihin ja vaikka mihin. Vaikka pelasin lapsena paljon, minun pelaamisestani ei juuri tarvinnut motkottaa. Päinvastoin, minun piti motkottaa.

Kello lähenee yhtätoista. Tulen huoneeseeni, jonka jaan Kemmon kanssa. Kemmo on jo sängyssä "nukkumassa". Huoneessamme on myös perheemme ainoa tietokone. Ja sen ääressä istuu isäni. Huoneen nurkasta kuuluu sotilaiden huutoa: "Moving out! Affirmative! Ready and waiting!" Lisäksi naisääni toistaa tauotta: "Unit lost, unit lost, unit lost".

Mitä enemmän naisääni huutaa "unit lost", sitä huonommin menee. Sen opin melko nopeasti. Siinä vaiheessa kun "base is under attack", uskaltaa jo toivoa, että kohta pääsee nukkumaan. Toisinaan isän joukot ovat sitkeitä ja nukkumaanmenoa saa odottaa. Pitää toivoa, ettei isällä ole varaa insinööreihin, joiden avulla voi ottaa haltuun vastapuolen tiluksia. Se tietää valvomista.

"Mission accomplished", sanoo naisääni lopulta kaikkien onneksi ja lapset pääsevät nukkumaan. Hyvää yötä!

  Lopuksi kaikille vielä puolentoista tunnin tuutulaulu