7 päivää, 5 kirjaa – työtön lukee

Näin niitä kirjoja luetaan.

Luin viikossa viisi kirjaa. Vastaavaa vauhtia olen pitänyt viimeksi käydessäni Rakokiven ala-astetta. Tämän on mahdollistanut työttömyys. Saan myös aivan kohta kokea erään ystäväni kovasti haikaileman työttömän joulun. Minulla menee siis hienosti. 

Nyt seuraa ajatustiivistys lukemistani kirjoista. Voin suositella kaikkia. Ei kuitenkaan kaikille. Esimerkiksi siskolleni Liitulle en suosittelisi kuin yhtä näistä ja se on tämä ensimmäinen.

1. Laura Honkasalon Perillä kello kuusi kertoo kahdesta naisesta 60-luvulla. Huomasin, että olen lukenut kaikki Laura Honkasalon kirjat. Tämä ei ollut niistä paras, mutta ok. Ongelmia oli kaksi: Paikoittain Honkasalo oli rakentanut ajankuvaa niin hartaasti, että se tuntui jo liialliselta. Uskon vähemmästäkin asioiden tapahtuvan juuri siellä, missä kirjailija sanoo niiden tapahtuvan. Lisäksi toisen päähenkilön tarina oli eräänlainen toisinto Tove Janssonin hysteerisesti kaikenlaisia katastrofeja pelkäävästä vilijonkasta, joka kokee vapautumisen, kun hänen taloonsa lopulta iskee myrsky. Honkasalon kirjassa vanhan minän täydellinen ja nopea hylkääminen oli riemukas muttei aivan uskottava. Kolmaskin miinus oli. Kirjan kansi on kamala. Siitäkin sanoisin, että uskon vähemmälläkin olevani 60-luvulla. Tårta på tårta, lainatakseni erästä graafisen suunnittelun legendaa.

2. John Williamsin Stoneria on markkinoitu suurena amerikkalaisena romaanina.Tällainen hype ja unohdetun mestariteoksen tragiikka tietty kiinnosti minuakin. Pidin Stonerista ja pidin siitä, että hänellä oli myös ilkeä vastustaja, pidin siitä, että kirjassa oli yksi selkeä päähenkilö ja yhden ihmisen elämä.   

3. Ruotsalaiset Maria Langit ovat lempidekkareitani. En ole ihan varma, mikä niissä niin viehättää. (Mutta kyllä niitä joku muukin lukee, koska ne ovat koko ajan lainassa kirjastosta.) Ehkä se, että ne sijoittuvat menneisyyteen ja Ruotsiin, niissä ei ole järjestäytynyttä rikollisuutta, mafiaa tai yhteiskunnallisia epäkohtia vaan ihan perinteisiä kunnon murhia ja kourallinen epäiltyjä, joiden nimet on lueteltu usein jo ensimmäisellä sivulla. Kiitos Maria Lang, olin hyvin viihdyttynyt myös tästä kirjastasi Kirsikoita marraskuussa.

4. Taisteluni 2. Luin tätä mielelläni, mutta ensimmäisen kirjan yksityiskohtainen alkoholisti-talon siivouksen kuvaus ei kuitenkaan löytänyt voittajaansa. Sen lukeminen oli jollakin tavalla hyvin hyvin koukuttavaa. Tässä osassa pidin eritoten siitä, miten kirja päättyi Karl Oven äidin toteamukseen hänen avioliittonsa alusta: tästä seikkailu alkaa. Tämä on suosikkini kirjallisuudessa, kuvaus siitä, kun kaikki on vasta alussa. Kaunein esimerkki tästä on Tunnit-kirjassa. 

5. Norwegian Woodia aloitin lukemaan jo hieman aiemmin, nyt luin sen loppuun. Jotenkin tämä kirja tuli kuin jonkinlaisen filtterin läpi, en oikein saanut siitä otetta. Ajattelin käännöstä, että tältäköhän tämän piti kuulostaa ja miten hyvin mikään kirja yleensä kääntyy kahden kielen kautta. Seksikohdat olivat hyviä ja Beatles. 

.

ps. Vuoden paras kirja on Patti Smithin M Train. Siitä pari valittua sanaa myöhemmin.