Hauki on kala eikä siinä ole mitään vikaa
Minusta ulkoa oppimista parjataan nykyisin ihan liikaa. Se esitetään usein modernin sivistyksen ja oppimisen vastakohtana. Tämän päivän avainsanoja ovat soveltaminen ja tiedon kriittinen arviointi.
Ulkoa oppimista moititaan siitä, että sillä tavalla opittuja asioita ei ymmärretä, ne vain osataan.
Kuitenkin monet tiedot ovat sellaisia, ettei niitä aluksi ymmärretä. Niiden merkitys aukenee sitten, kun ne kohtaavat päässä jonkin toisen tiedon tai joku ulkopuolinen avaa asioita. Nykymeno kuulostaa siltä, että tiedon ei koskaan tarvitse tulla päähän asti. Yksityiskohtia - tai oikeastaan mitään - ei tarvitse muistaa, koska kaikki on niin helposti ja nopeasti tarkistettavissa. Ihan kuin ennen digiaikaa olisi ollut mahdoton tehtävä selvittää, mitkä ovat Nicaraguan rajanaapurit tai kissa saksaksi.
Yksi malliesimerkki siitä, mitä ei enää kuulemma tarvitse osata ja millä ei mitään tee, ovat vuosiluvut. Klassikkoknoppi on 1323 Pähkinäsaaren rauhan vuosi. Kuinka monta muuta tapahtumaa muistatte 1300-luvulta? Aika hiljaista on täälläkin. Ainakin minulle Pähkinäsaaren vuosi on ankkuri, johon muita menneisyyden tapahtumia voi edes jotenkin asemoida. Jos en muistaisi yhdenkään tapahtuman vuosilukua, olisin vielä enemmän eksyksissä kuin nykyisin.
Vuonna 2008 matkustimme siskoni kanssa New Yorkiin. Illastimme siellä ravintolassa, jonka omistaja tuli pöytäämme juttelemaan. Hän kertoi olevansa kotoisin Bangladeshista. Siskoni kysyi, onko hän kotoisin pääkaupungista Dhakasta. Ravintoloitsija tuijotti siskoani kuin ulkoavaruuden lähettilästä: "Most Americans...they don't even know that Bangladesh exists." Siskoni oli opetellut kaikki maailman pääkaupungit - ulkoa. Hän ei välttämättä tiennyt Bangladeshista paljoa muuta, mutta hän oli nähnyt vaivaa ja tämän miehen mielestä hän oli epäilemättä maailman sivistynein ihminen.
Ulkoa oppimista moititaan siitä, että sillä tavalla opittuja asioita ei ymmärretä, ne vain osataan.
Kuitenkin monet tiedot ovat sellaisia, ettei niitä aluksi ymmärretä. Niiden merkitys aukenee sitten, kun ne kohtaavat päässä jonkin toisen tiedon tai joku ulkopuolinen avaa asioita. Nykymeno kuulostaa siltä, että tiedon ei koskaan tarvitse tulla päähän asti. Yksityiskohtia - tai oikeastaan mitään - ei tarvitse muistaa, koska kaikki on niin helposti ja nopeasti tarkistettavissa. Ihan kuin ennen digiaikaa olisi ollut mahdoton tehtävä selvittää, mitkä ovat Nicaraguan rajanaapurit tai kissa saksaksi.
Yksi malliesimerkki siitä, mitä ei enää kuulemma tarvitse osata ja millä ei mitään tee, ovat vuosiluvut. Klassikkoknoppi on 1323 Pähkinäsaaren rauhan vuosi. Kuinka monta muuta tapahtumaa muistatte 1300-luvulta? Aika hiljaista on täälläkin. Ainakin minulle Pähkinäsaaren vuosi on ankkuri, johon muita menneisyyden tapahtumia voi edes jotenkin asemoida. Jos en muistaisi yhdenkään tapahtuman vuosilukua, olisin vielä enemmän eksyksissä kuin nykyisin.
 |
| Voitimme matkan tietokisasta. Sitä varten opeteltiin vaikka mitä ulkoa, mutta muistettiin niitä aika huterasti. Onneksi kisassa oli sanaselitysosio. Se olisi ehkä tiedetty, jos olisi katsottu edes yksi jakso etukäteen. Maskeeraaja laittoi mulle ihan sikana meikkiä. |
Vuonna 2008 matkustimme siskoni kanssa New Yorkiin. Illastimme siellä ravintolassa, jonka omistaja tuli pöytäämme juttelemaan. Hän kertoi olevansa kotoisin Bangladeshista. Siskoni kysyi, onko hän kotoisin pääkaupungista Dhakasta. Ravintoloitsija tuijotti siskoani kuin ulkoavaruuden lähettilästä: "Most Americans...they don't even know that Bangladesh exists." Siskoni oli opetellut kaikki maailman pääkaupungit - ulkoa. Hän ei välttämättä tiennyt Bangladeshista paljoa muuta, mutta hän oli nähnyt vaivaa ja tämän miehen mielestä hän oli epäilemättä maailman sivistynein ihminen.
Kommentit
Lähetä kommentti