Barcelonassa, osa 6

Lahtelainen pulu eli kesykyyhky

Viime viikolla lähdin Barcelonaan sellaisen työpäivän päätteeksi, jolloin 56 sivua sanomalehteä katosi tunti ennen deadlinea ja yleensä tyynesti esiintyvä esimiehenikin toisteli vittua. Tunsin, että pieni tauko näistä hommista on aivan tervetullut. 

Aamulla neljältä vastaan ei tullut yhtään ihmistä. Kissa ylitti Saimaankadun, kokoomuksen patsaalla oli rusakko ja linja-autoasemalla pulu. Soitin sille Vesalan kesähittiä ja vaikkei se vetänyt kehotuksista huolimatta suupieltä ylöspäin, meillä on ihan kivaa siinä odotellessa.

Perillä tuli iloinen olo heti sortides salidas -opasteet nähdessä. Ulkona vastaan tuli paras haju, etelän haju. En tiedä, mistä se koostuu, mutta arvioni mukaan siinä on pölyä, kiveä, katuja, taloja, liikennettä ja merta. Tämän ihanan hajun vastakohta on talven haju. Se, kalsea tuoksu, kun lumi on tullut maahan. 

Jo ensimmäisenä matkapäivänä ehdin istua kolmella terassilla ja kolmessa baarissa nuuhkimassa etelän hajua ja syömässä kaikenlaisia annoksia. Kuulemma Barcelonan lähellä on sellainen paikkakin kuin Terassi, Terrassa. Nimen puolesta voisin muuttaa sinne saman tien. Olen myös täysin valmis muuttamaan, koska matkalla ymmärsin ensimmäisen kokonaisen kataloniankielisen keskustelun. Tämä keskustelu sisälsi neljä lausetta ja tapahtui maitokaupassa. 

Juhannuksena istuin illallisella kattoterassilla ja katselin raketteja. Tapasin Unkarissa asuvan miehen, joka kertoi, että hello on alkujaan unkaria. Bellin apulainen oli unkarilainen, ja Bell pyysi tätä sanomaan puhelimeen ”jotain”. Tämä juttu käytiin läpi aika monta kertaa, ennen kuin kaikki seurueessa ymmärsivät, kuka tarinassa oli unkarilainen, kuka puhelimeen puhui ja mitä hän sanoi. Paljon lyhyempi juttu tuli siitä, kun minua pyydettiin kertomaan suomalaisesta perinneruuasta. Brittirouva lohdutti, että Britanniassakin syödään vain lihaa, perunaa ja papuja. Sanoin, etteivät suomalaiset syö edes papuja. 

Olin Barcelonassa marraskuussa, kun Pariisiin tehtiin terrori-iskut. Tällekin matkalle osui iso uutinen, jota tavailin kännykästä perjantaiaamuna. ”Brexit happened." ”What?” ”Brexit is here". 

Lähtö oli perinteikäs. Pimeällä Plaça de Catalunyan bussipysäkillä majoittajani huuteli osaamiaan suomen kielen sanoja testatakseen, olisiko joku muukin lentokentällä menijöistä suomalainen. ”Kiitos!”, ”karhu”, ”moi!” Aloin ikävöidä häntä hirvittävästi jo turvatarkastuksessa.

Barcelonalainen pöllö