Katsoimme Fitz ratkaisee kirjaston dvd:ltä ja söimme epäterveellisesti

Nyt on helle. Se on ihanaa. Keskiviikkona olimme vahingossa koko suku mummilla. Mietimme sitä, onko Tulilahden murhaaja kuitenkin Runar vai sittenkin joku paikallinen. Liisa kävi läpi noin kymmenen helsinkiläistä henkirikosta ja niiden selviämistavat tai selviämättömyyden. Ajoimme kotiin, isäni esitteli, miten Jalkarannan ranta oli hänen lapsuudestaan muuttunut samalla kun äitiäni ei näkynyt missään. Lopulta hän ohitti meidät humoristisesti sanaakaan sanomatta täydellä vauhdilla.

Tänään alkaa kesäloma ja aiomme mennä Enricin kanssa Norjaan. Enric muistaa aina mainita, kuinka hienosti toimimme lomamatkoilla, koska ne voivat olla parisuhteen koetinkiviä. Kyllä ne menevätkin ihan hyvin mutta toisaalta aina kun tapaamme, ainakin toinen meistä on jonkinlaisella lomalla. Koko yhdessäolomme on siis lomaa eikä mitään muuta olekaan joten olisi aika huono ennuste, jos näilläkin vähillä näkemisillä riitelisimme koko ajan.

Norjaan menosta on käyty lähinnä sellaista keskustelua, voisiko samalla mennä myös Ruotsiin. Mielestäni on parempi että nyt mennään Norjaan ja sillä siisti eikä lähdetä millekään turneelle. Enric lähtisi aina mielellään turneelle. Jos määränpään lähellä on jokin muu maa, jonka kautta voisi matkustaa, sinne ollaan aina menossa. Kerran ajoimme jo melkein Andorraan, kunnes laskin, että ehtisimme olla siellä puoli tuntia.

Sain esimakua tästä katalonialaisesta ajantajusta jo ensimmäisellä kerralla Barcelonassa, kun E oli vuokrannut auton, varannut pöydän ravintolasta jostain lähikylästä ja ajoimme moottoritietä väärään suuntaan, varaukseen oli 15 minuuttia aikaa ja kyselin varovasti, kuinka kaukana paikka sijaitsee. Google mapsista sitten katsoin että 65 kilometrin päässä. "It is impossible", Enric sanoi ja niinhän se todella oli ja oli ollut jo lähtiessä mutta sen jätin sanomatta.

Menemme siis vain Norjaan ja pyrimme selviämään sieltä hengissä takaisin.

Mökillä pelasimme Smart10:ä.

Sopenkorven Kesannolla.

Tältä näyttää ihminen, joka luulee voittavansa tulosvedossa paljon rahaa.

Kesäkämppis muuttaa kohta omaan kotiinsa. Hänen mukaansa olen hyvä ohjeistaja. Salaa olen siis järjestelmällinen ihminen jonka arkielämän kaaos on vain näennäistä. Lomaorganisaattorina olen saanut nimen Eerola Reisen.

Kesäkämppikseni on ollut hyvin mutkaton. Juhannuksen jälkeen pidimme kesäjuhlan. Se oli ihana ja siitä palautuminen kesti koko seuraavan viikon.

Katsoimme Fitz ratkaisee kirjaston dvd:ltä ja söimme epäterveellisesti. Tosin syön aina epäterveellisesti ja nyt myös kesäkämppikseni syö epäterveellisesti. Kerran söimme ravintolassa simpukoita ja possubaoa ja viereisessä pöydässä naisporukka oli menossa Saimaa-nimiseen kaupunkiin ja kävi pitkän keskustelun siitä, miten raskauskuvissa kannattaa poseerata niin, ettei kaksoisleuka näy. Vaikka yritimme pitää omaa juttuamme käynnissä, emme voineet olla kuuntelematta sitä. Samana iltana ajoimme tilataksilla naisten mm-kisojen pronssiottelun jälkeen Sopenkorven kesannolle M:n keikalle ja Lahden juopotteleva nuoriso katseli sitä taksia ihmeissään ja kaiuttimistaan he kuuntelivat täysillä Via Dolorosaa.

Tällainen on tämä kesä jonka keskellä nyt kellutaan. En ole käynyt oikein missään tai tehnyt mitään paitsi pyöräillyt. Töissä en ole erityisen uupunut mutta ilmeisesti valitan aika lailla enkä halua valittaa koska negatiivisuus on myrkkyä kuten Aino sanoo ja se on totta. Sellainen myrkyttää kaiken.

Lomalla aion bongata jokaisen iltapäivälehtien Muistatko?-otsikon. Ne ovat uusia suosikkejani. Muistatko kun prinssi Daniel sai uuden munuaisen? Siitä on nyt kymmenen vuotta! Muistatko, kun hevosmuurahaiset söivät Åke Lindmanin mökin? Muistatko – Jare Tiihonen osti ökyauton: nyt syy on selvinnyt!