Siili menee lypsylle

Tänään herätessä soi päässä Saksan vanha euroviisu Wadde hadde dudde da. Se ei ansaitsisi yhtään tilaa päästäni mutta niin vain se jostain taas tuli. 

Hämmentävän usein päässäni pamahtaa soimaan myös 60-luvun lastenlaulu Siili menee lypsylle. Luulin että esittäjä on Maikki Länsiö mutta se onkin Laila Halme. Laila Halmeesta en tiedä juuri mitään paitsi että hänelläkin on euroviisu, umpitylsä Muistojeni laulu. Maikki Länsiöstä taas muistan aina ekana  lauseen "Maikki Länsiö tuhosi Jussi Jurkan". En tiedä onko näin, mutta aika riitaisa liitto heillä taisi olla. Jussi Jurkka oli Pentti Siimeksen pukuhuonetoveri Kansallisteatterissa ja joskus myöhemmin Siimes sanoi ettei oppinut tuntemaan Jussi Jurkkaa koko sinä aikana juuri ollenkaan. Laura Jurkka taas on haastattelussa kertonut, kuinka valvoi jo hyvin sairaan isänsä luona sairaalassa ja kumartui tämän puoleen kuulostelemaan, hengittääkö isä, jolloin Jussi Jurkka oli yhtäkkiä avannut silmät ja huutanut böö. 

Olen talvilomalla ja sitä ennen saikulla ja ajatellut toiveikkaana että ehkä saan jotain hyviä ajatuksia kun mihinkään ei voi mennä tai mitään tehdä. Ajatukset ovat kuitenkin enimmäkseen tätä Siili menee lypsylle -tasoa. 

Kaikkialla summaillaan, millainen on ollut vuosi pandemiaa. Tajusin että joudun jo pinnistelemään muistaakseni, millainen oli tavallinen työvuoro ennen etätöitä. Sen muistan, että vuosi sitten olin ollut viimeisiä päiviä töissä, oli sukkahousut ja suorat housut ja kauluspaita ja jotenkin olin vasta tajunnut, että sukkahousujen kanssa olisin voinut käyttää vajaalahkeisia housuja talvellakin ja se oli hieno asu. Aino tuli sinä iltana Lahteen ja sanoi että onpa Kaisalla hienot vaatteet. Aina ei ole todellakaan ollut. Äiti oli tehnyt pizzaa, katsoimme uutisia ja illalla pelasimme parasta mutta hieman vanhentunutta tietokilpailupeliämme Masterquizia, jossa kysyttiin, kuka on Suomen suosituin sooloartisti. Vastaus oli Erkki Junkkarinen.

Tv-uutisissa Hurriganesia tituleerattiin Ganes-elokuvan aikaan Suomen suosituimmaksi bändiksi. Ärsyttää nämä tällaiset aina ihan sikana. Millä mittarilla suosituin? Levymyynnilläkö? Ei varmana. Olen tosin tullut tv-uutisten sanavalinnoille muutenkin niin herkäksi, että äiti ei halua katsoa kanssani uutisia koska kuulemma olen pilannut hänen lempiohjelmansa. 

Myös hallitus olisi voinut jättää rajoitusten kiristyksiä koskeva infostaan pois tunteellisen vakuuttelun siitä, että nämä ovat viimeiset nuoria koskevat rajoitukset. Eihän sellaista voi kukaan luvata. 

Vuoden takaisista rajoituksista voin ainakin täsmälleen muistaa, missä olin kun Uudenmaan sulku astui voimaan. Muut pakenevat Uudeltamaalta viimeisenä päivänä poispäin mutta me teimme päinvastoin ja lähdimme äitin kanssa Ikeaan viime hetkellä palauttamaan väärän kokoista mattoa työpäivän päätteeksi. Kaverini arvioi että olimme kuin katastrofielokuvan yksinäinen auto, joka ajaa kohti tulivuorta muiden pyrkiessä kaikin keinoin pois. 

Ensi viikolla elämäni mullistuu, kun toivon mukaan Enric tulee Suomeen. Hän pääsee taas kopistelemaan kenkiään alaoven kenkäharjaan, jota hän selvästi arvostaa Suomessa todella paljon. "I like this", hän myös kertoo joka kerta harjatessaan kenkiään hyvän tovin. 

Odotettavaa on myös toukokuussa kun tulee euroviisut ja Viking Sallyn murhasyytteen asiakirjat tulevat julkisiksi. On tässä ollutkin pitkä odotus.