Spagettiolkaimet ja Kimi Räikkönen kuin tarjottimella

Viikolla kävelin Malskin korttelin läpi, ja vaikka päivä oli viileä, talojen välissä tuulikin oli lämmin, aurinko melkein sokaisi ja peipot lauloivat kirkkopuistossa. "Herranen aika miten ihanaa", tulin sanoneeksi vahingossa ääneen ja sanojeni vakuudeksi vielä pysähdyin. Kahden metrin päässä kerrostalon alaovella kolme teiniä tuijotti minua. 

Vähän kaipaan sitä aikaa, kun oli ihan sama onko kylmä, kuuma, loskaa vai sinitaivaista toukokuun päivää. Jokainen sää tai vuodenaika oli yhtä hyvä niihin menoihin mitä minulla lapsena ja nuorena oli. Nykyisin olen niin ylitsevuotavan iloinen ja ihmeissäni keväästä että tulkitsen sen keski-ikäistymiseksi. 

Olen ajatellut kevättä 1998, jolloin vanhempani ostivat meille yllätyksenä lemmikkikaupan alennusmyynnistä hamsterin. Tulin kotiin pitkälle iltapäivään kestäneiltä kotitalouden tunneilta, ja kaikki olivat poikkeuksellisesti jo paikalla ja tunnelma oli jännittynyt. Huoneessani oli sininen häkki, jossa oli keltainen juoksupyörä ja punainen muovimökki. Liisa nosti hieman mökin kattoa ja sen mukana nousi erittäin kiinnostuneen pienen eläimen pää. "Se on Jorma." (Vanhempani olivat jo päättäneet lemmikille nimenkin eikä sitä sitten enää vaihdettu vaikka osa protestoikin, ettei voi mitenkään kertoa kavereilleen, että uuden hamsterin nimi on Jorma.)  

En kehota ketään hankkimaan lemmikkiä alennusmyynnistä, mutta Jorma oli ihana hamsteri. Sen aarre oli nojatuolin taakse jemmattu pariton tennissukka, jonka sisälle se oli vienyt siemeniä ja välillä muutakin ruokaa, paperilapun jossa luki Sakari Eerola ja Salkkareiden Jennin kuvan, jonka se oli nakertanut tiukasti kasvoja myöten rajatuksi. Kerran ensimmäisenä kesänä unohdin hamsterihäkin kattoluukun yöksi auki ja aamulla häkki oli tyhjä. Ajattelin että Jorma on yön aikana häipynyt takapihan auki olleesta ovesta ulos eikä ikinä tule takaisin. Mitä vielä, Jorma löytyi tennissukan sisältä umpiunessa Jennin ja Sakari Eerola -lappusen kanssa. 

Keväällä -98 kauppoihin tulivat myös spagettiolkaimiset narutopit. Sitä ennen ei ollut juuri mitään toppeja vaan 90-luvun loppupuoli oli ollut t-paitojen juhlaa eikä koko toppi-sanaa niin yleisesti käytetty. Suunnilleen puoli koulua hommasi Vero Modan ribbikankaisen narutopin, minä halusin sen myös ja sainkin. Todella kaukaiselta tuntuu, että kyseisen vaatekappaleen paljastavuutta hieman arasteltiinkin. Muistan kuinka katsoimme koulun isoista ikkunoista, kuinka naapuriluokan seiskat pelasivat kentällä pesäpalloa, ja yksi tytöistä oli riisunut takkinsa ja pukeutunut vain tähän muotitoppiin. "En kyllä kehtais", paheksui kaverini vieressäni. 

Soitin tänään Enricille kertoakseni tärkeät uutiset: paitsi kevät myös sähköpotkulaudat ovat tulleet Lahteen, tilasin woltista caesarean saladin ja alan kohta katsoa prinssi Philipin hautajaisia. Hän huomautti, että se on kyllä caesar salad eikä caesarean salad ja että ehkä ajatukseni kulkevat nyt melko paljon saman aihepiirin ympärillä. Ja ettei kukaan järkevä ihminen katso prinssi Philipin hautajaisia. 

Katsoin kuitenkin koska iltapäivälehdet olivat ystävällisesti kertoneet hautajaisten TÄRKEÄT KELLONAJAT. Paljon vaikeampaa oli kesällä 2013, kun olin itsekin Iltalehdessä töissä ja koko päivä odotettiin, esitelläänkö vastasyntynyt prinssi George yleisölle vai ei. Eri puolella toimitusta kytättiin nettilähetystä sairaalan ovesta tuntitolkulla, ja hirveä huuto alkoi, kun se lopulta aukesi. 

Alma-talo oli silloin vasta otettu käyttöön ja tilat olivat ihan uudet. Toimituksen sijainti taisi tulla yllätyksenä myös Kimi Räikköselle, joka saapui samana kesänä seurueineen Helsinkiin ja vastapäiselle terassille kuin tarjottimelle. Hänestä saatiin vaivattomasti kuvat suoraan lasisen julkisivun läpi ja muu toimitus seurasi aitiopaikalta, kun urheilutoimittaja marssi Kimin luokse terassille kyselemään kuulumisia. Tämän jälkeen Kimi katosi paikalta pikavauhtia.