Nyt kiivetään Ecuadoriin ja vaaralliset kevätsateet

Toukokuu! Sataa vettä. Minusta se on aika ihanaa mutta kevätsade voi olla myös vaarallinen. Äitini työkaveri lähti kotiin iltavuorosta huhtikuussa vuonna 1986 ja oli niin vapautuneella tuulella, että antoi sateen valua päällensä lämpimässä illassa. Sitten seuraavina päivinä uutisissa kerrottiin, että ydinvoimala on räjähtänyt Tshernobylissä. Hän sai sieltä päälleen keväiset laskeumat. Päijät-Hämeessä satoi sinä päivänä epätasaisesti ja laskeumaa tuli maahan toisiaan lähelläkin oleville alueille ihan eri määrät. Olen lukenut siitä pakotettuna ja huvikseni lehdestä, jossa olen töissä.

Aamulla satoi ensimmäistä kertaa niin paljon, että rattaisiin piti laittaa muovisuoja. Arvi oli suojan alle joutumisesta niin kauhuissaan, että huusi Citymarketille asti, kunnes alkoi kertoa tarinaa kaivinkoneesta. Aino ja hänen vauvansa olivat meillä yötä ja vauva olikin tullut kipeäksi ja yritimme antaa sille paracetamolia mutta hän ei halunnut sitä vaan oksensi ja rauhoittui vähän vasta kun sai käteensä marakassin, jonka ystäväni Sanna on joskus ostanut minulle lahjaksi. Vanhempana olo on yhä sähellystä aamusta iltaan. Sellaista, että kaikkeen käytetään sitä, mitä käteen sattuu ensimmäisenä osumaan. 

Mahdollisesti marakassi oli myös ostettu varjoteatteria varten, jota siihen aikaan harrastimme bileissä. Sanna itse esitti varjoteatterissa käärmettä heiluttelemalla marakassia varpaillaan, koska hänen kätensä olivat varatut. 

Aino toi tullessaan salamia ja kielsin häntä jättämästä sitä meille, koska muuten syön koko salamin. "Se on meidän ero että sulla ei ole itsekuria", hän ilmoitti ja sanoin että onpas, mutta en vain koe itsekurin lopputulosta sen kurin arvoiseksi. Tämä oli kuulemma "ongelmaisen ihmisen puhetta".

Viime viikkoina olen tullut siihen tulokseen, että on myönnettävä, että nuoruus on kohdaltani ohi ja se oli tietynlainen eikä toisenlainen eikä sitä voi nyt enää muuttaa. Aikuisuus on nähtävästi sitäkin että kaiken maailman ovia sulkeutuu. On nyt myönnettävä, että minusta ei tule Miss Suomea eikä ammattiurheilijaa eikä minkään alan nuorta komeettaa. Harmi!

Tänään ei sada vaan paistaa täysillä aurinko. Olen kahvilla ja koko kahvilassa ei ole ketään paitsi eläkeläispari joka tunkee istumaan viereiseen pöytään kaikista 20 pöydästä johon voisi mennä. Hukkasin hanskat Prismaan mutta tänään ne löytyivät sieltä. Hyvät Lidlin urheilukäsineet joita pidän koko ajan vaikka en urheilu. Eilen nukahdin moneksi tunniksi ja sitten pöllähtäneenä herätessä en voinut tajuta että instagramin kaikkien stooreissa oli Zelenskyi Suomessa. 

Haluaisin kyllä urheilla. Aloin käydä keväällä uudelleen spinningissä vuosien jälkeen ja se on ollut ihanaa. Heti ekalla tunnilla myös kaikki kappaleet olivat ihan sitä samaa kuin lopettaessani spinningin joskus Rovaniemellä 2013. Shine bright like a diamond, silloin minulla oli tapana laulaa sitä kun ihoni kiilsi rasvaisena ja raivosin miksei se voi pysyä mattana kuten työparillani Greetalla. 

Spinningissä käy vähän vanhempi leidi joka päivittelee aina vierustoverilleen päivän uutisia, mitä milloinkin ja siteeraa niitä aina vähän väärin mutta kukaan ei ikinä korjaa. Päivittely on pääasia. Minulla on edelleen käytössä Meriltä saadut pyöräilykengät jotka ovat ihan keltaiset vaikka pitäisi olla valkoiset. Kauheinta on polkea pienellä vastuksella kovaa. Se on paljon raskaampaa kuin kovalla vastuksella runttaaminen. Yhden ohjaajan tunnilla nojataan eteen ja nostetaan polkimia ja kuvitellaan että vedetään kelkkaa. Se on suosikkini. Lähden aina innoissani vetämään kelkkaa. Ohjaajan puheesta ovat pudonneet ennen suositut "kuvittele että sä juokset siellä hiekassa kesäkuntoon", ja Rovaniemen Seijan tunnelmointi Sashin Ecuadorin tahtiin: "Nyt mennään Ecuadoriin! Se on joki! Eiku...vuori, nyt kiivetään Ecuadoriin!"

Ehkä silloin kun kirjoitin päiväkirjaa, olin jotenkin selvillä mitä oli meneillään ja mitä ajattelin ja sellaista. Nyt en pysähdy ikinä yhtään ja jotenkin jos se ajatus ei ota sanallista muotoa niin ei se tule miksikään. Ajatus ei tule sanaksi. Kuulostan joltain evankeliumilta. Jos olisin pappi ja joku haluaisi vihkimiseen korinttilaiskirjeen, niin sanoisin että oikeasti keksi joku muu kohta. Ihan mikä vaan. 

Viime aikoina olen katsonut Youtubesta listauksia parhaista rumpaleista ja ne voittaa aina Led Zeppelinin John Bonham. Itse en pysty soittamaan edes peruskomppia joten en oikein tiedä mistä tämä kiinnostus rumpaleita kohtaan kumpuaa. Setäni sanoi tänään ottaessani asian puheeksi että olenko huomannut että Policen rumpali lakkaa alun jälkeen kokonaan soittamasta komppia Message in a bottlessa. Ehkäpä tässä olisi minullekin tulevaisuus olla kompiton rumpali. 

Ykkösrumpali John Bonham kuoli tukehtumalla omaan oksennukseen. Luin hänen lopustaan vanhan Ilta-Sanomien jutun, jossa kerrottiin hänen juoneen sinä päivänä 40 annosta vodkaa. Kommenttiosiossa matit ja ramit miettivät, että eihän se 40 annosta ole edes paljon ja paljonko se oikeastaan on. Matti kuittaa spekulaatiot järjen äänenä: "Viinan määrä joka meistä jonkun tappaa, on aivan yksilöllinen. Olen harjoitellut koko ikäni."


Kommentit

Suositut tekstit