Sano mitä sanot ei historia meitä opeta

Tässä bloggaaja uppoutuneena historiallisiin teoksiin kotonaan
luonnonvalossa liljansa takana kahvikupin ääressä.

Kirjoja pöydällä kuten
ne luonnollisesti ovat.

Viime vuosina olen ikävöinyt useasti takaisin historian laitokselle. Olen miettinyt, että menin sinne liian aikaisin, että vasta nyt saisin siitä enemmän irti ja arvostaisin sitä. Tähän eräs fiksumpi kaverini sanoi, että ei se niin mene. Sinusta ei olisi tullut tuollaista ilman niitä opintoja. On se varmaan niinkin.

Aina silloin tällöin joku kysyy, että minkälaista se historian opiskelu oli ja mitä siellä oppi. Vastaukseni alkaa aina samalla tavalla: no öö. Totuus on se, etten oppinut asioita niin kuin olin ajatellut oppivani. Historian opiskelu on hullua. Siinä ei ole päätä eikä häntää. Kun historia aloitettiin viidennellä luokalla, se aloitettiin suunnilleen Kustaa Vaasasta. En ymmärtänyt juuri mitään ja miten olisin voinutkaan. Olin ihan rakastunut joka tapauksessa. 

Yliopistossa historian opinnot alkoivat sellaisilla asioilla, joista ei koulussa puhuttu mitään. Joita en ollut ajatellutkaan. Että menneisyys on menneisyys mutta historia on luomus. Se on valikoima asioita, mielivaltainen ja muuttuva. Menneisyys on pimeä huone, jota valaistaan historian taskulampulla. Sieltä ei nouse esiin asioita ilman kysymyksiä. Siellä on ihan hiljaista. Jotakin tällaista. Että kiva kun tulit opiskelemaan, historiaa ei ole olemassakaan.

Me opiskelijat olimme enemmän tai vähemmän mykistyneitä tämän asian edessä. Osaa se ei hetkauttanut mitenkään. Toiset olivat jo valmiiksi fiksumpia, toiset olivat tulleet etsimään historiasta tukea sellaiselle, johon he olivat jo etukäteen päättäneet uskoa. 

Minusta tuli varovainen, poukkoileva historian opiskelija. En keskittynyt oikein mihinkään kunnolla, kokeilin kaikkea. Nyt tuntuu, että opin hahmottamaan sumeita kokonaisuuksia, yhdistämään termejä toisiinsa, ryhmittämään asioita hiukan kuin vaistolla oikeisiin yhteyksiin. Olen oppinut myös sen, että en tiedä. En todellakaan tiedä juuri mitään. 

Tällaista oli historian opiskelu. Niillä tiedoilla ei työllisty tai oikein muutenkaan juhlita. Mutta se muuttaa käsitystä maailmasta ja itsestä.  

Töpseli johtoineen pilaa tämän muuten harmonisen kuvan.