Vähän diktaattori

Juttukeikalla Arktikumissa.

Viime kuussa jätin työni Lapin ylioppilaslehdessä. Meinasin kirjoittaa, että se oli eka kerta, kun irtisanouduin mistään, mutta keskeytin myös lupaavan urani Teivon lihan makkaramyyjänä vuonna 2007.

"Entä jos se uus on ihan diktaattori", mietti taittaja, kun kerroin hänelle lähdöstäni. Kysyin, enkö minä sitten muka ollut. "No olit sää vähän."

Diktaattorin urani paras juttu oli se, jossa arvioimme Rovaniemen pubeja sisustusta myöten. Perusasiakas: "pukeutuu nahkapalatakkiin, joka sopii penkkeihin", "oikeissa töissä käyvä karaokemies".  Erikoisuudet: "laaja oluttarjonta ja testihetkellä paljon kuumia miehiä","ei taida olla pubi tämä paikka".

Lopuksi muita hienoja hetkiä urani varrelta kuvina.

Melko uuvuttava mutta palkitseva Napapiirin kuvaussessio.

Tämän kuvan jälkeen päästiin keskustelemaan myyjän kanssa.

Kandioppaasta tarvittiin kuva.
Kyseistä otosta ei sitten käytetty.

Taittoviikolla oli tunnelma katossa joka kerta.

Poro tuli aika lähelle.

Japanilainen nainen halusi ostaa
tämän tossuvirityksen.

Luova työparini Krista, joka kirjoitti kauniisti minun
olevan kuin "vanhempi Anna-Leena Härkönen".

Aina avuliaana poseeraamassa.
Juttu käsitteli opiskelijoiden asuntotilannetta.

Vakava journalisti haastattelee rehtoria.