Muuttohaukka
Olen muuttamassa. Pakkaaminen on hienoa. Saa katsella omia tavaroita ja olla niistä iloinen. Voi käydä läpi paperit ja katsoa, mitä haluaa sittenkin vielä säilyttää. Voi todeta, ettei enää halua lukea kirjaston poistomyynnistä ostettua Neiti etsivä maksaa velkansa tai Helena palaa sairaalaan. (Toisaalta, Helena palaa sairaalaan on minulla, koska unohdin sen auton hansikaslokeroon, kun perheemme ajoi ojaan talvella 1995. Sillä on ehkä sittenkin erityinen tunnearvo.)
Tuleva asuntoni on 22. osoite, jossa olen ollut kirjoilla. On ollut paritalo, rivitalo, omakotitalo ja vaikka minkälaisia kerrostaloja. Yksi entinen pankki, yksi pappila, yhdessä vessanpöntöstä tullut rotta. Kämppiksiä on ollut 12. Monet ovat ottaneet minut luokseen asumaan tuosta vain, kun olen tarvinnut töiden takia kakkosasuntoa. Jotkut ovat tehneet tämän jopa kaksi kertaa. Kiitos.
Muuton jälkeen alkaa uusi ajanlasku. Sen kaupungin tai asunnon aika. Ne jaksot rytmittävät koko elämää. Muutot voivat myös muuttaa persoonallisuutta pysyvästi. Näin kävi kanillemme Lasselle, joka muuton jälkeen uskaltautui kävelemään paljaalla lattialla käveltyään sitä ennen kaksi vuotta vain matolla. En ollut uskoa silmiäni, kun Lasse juoksi uudessa asunnossa muina miehinä pitkin käytävää.
Tällä kertaa olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että minulla on aikaa tehdä muuttoa. En ole töissä tai muuttamassa muutaman päivän varoitusajalla. Vaikka on hoidettava monia asioita, ei ole sellaista tunnetta, että olen luhistumassa. Niinkin on joskus ollut. Siksi minulla on aikaa tässä reflektoida ja blogata. Valitsin tähän lopuksi parhaimpia esineitäni. Nauttikaa.
Hervannan valuutta
Viimeisenä Hervannan kesänä pidin opastetun Hervanta-kierroksen. Osallistujia kehoitin varautumaan vyölaukulla ja Hervannan valuutalla. Ilokseni opastettava oli tehnyt näin hienoja seteleitä.
Jurassic Park -penaali
Äitini osti tämän penaalin parhaan Jurassic Park -huuman aikaan vuonna 1993. Yläasteella ystäväni on teipannut kanteen lapun, jossa on kaikkien kavereideni kännykkänumerot. Olin viimeinen, joka hommasi kännykän.
Peruukki
Mikko Alatalo -herätyskello
Aalto-maljakko
Ilta-Sanomissa oli loppuvuodesta "Vihaatko Aalto-maljakkoasi" -otsikoitu juttu. En todellakaan vihaa vaan rakastan.
Kauniit ja rohkeat Suomessa -kirja
Olen lukenut tämän tosi monta kertaa.
Walesin tiikerin Snowball Eerolalle lähettämä kirje
Olen saanut paljon kortteja ja kirjeitä. Ihmiset ovat hirveän hauskoja ja hyviä kirjoittajia. Säästämäni posti on täynnä asioita, joita ei muuten enää muistaisi. Esimerkiksi tämä Snowball Eerola on täysi arvoitus. Walesin tiikeri on kuitenkin sisareni Liisa hotellityöläisenä Walesissa. Kirjeessä hän kertoo ostaneensa 15 punnan levyn ja lähettää minulle invaliditarran.
Bonus:
Hirvein tavara: Nalle Puh -lasi
Kommentit
Lähetä kommentti