HEL-AMS-BAR

Kuvat ovat periltä, Lumiani taattua laatua. 

Olin TAAS ulkomailla. Linja-autossa matkalla Helsinki-Vantaalle mietin sitä, miten lentokenttä voi tuntua niin erilaiselta paikalta meno- ja tulomatkalla. Siksi olikin parempi, että menomatka oli tällä kertaa melkein koko päivän pituinen. 

Ensimmäisellä lennolla vieressä istunut matkustaja puhui minulle. Olin aivan hämmentynyt, kunnes muistin, että muissa maissa saatetaan aivan tuntemattomillekin jutella. Tämä kohtelias hollantilaismies oli ollut tekniikkamessuilla ja käynyt Katajanokan maailmanpyörässä. Myös Hollannissa oli ollut aivan poikkeuksellisen lämmin syksy, kahtakymmentä astetta edelleen. 

Schipholin lentokentällä oli joulukuusia ja odotusaikaa yli viisi tuntia. Kävelin edestakaisin, venyttelin, yritin saada wifiä toimimaan. Luin ja ostin suodatinkahvin joka maksoi 4 euroa. Kirjakaupassa hienosti pukeutunut nainen tiputti kasan sarjakuvia päähäni ylähyllyltä. Hän oli hirvittävän pahoillaan. Lähtöportillani oli paljon kiinalaisia, joilla oli mukanaan vauva. En ollut koskaan nähnyt niin pieniä kiinalaisia. Tunti ennen boardingia meikkasin, ja wc oli täynnä huulipunaa laittavia ranskalaisia rouvia. Yksi heistä huudahti "Oh là là" ja se oli hauskaa, koska olin aina ajatellut sen olevan jonkinlainen klisee, kuin espanjalainen huutaisi caramba, tai jotakin. 

Barcelonan-koneessa olin jo aika väsyksissä, mutten yrittänyt nukkua. Toisin kuin vieressä istunut japanilainen kaksikko, jonka muodostivat ilmeisesti äiti ja tytär. He kuorsasivat jo paljon ennen kiitorataa eivätkä heränneet ennen kuin stuertti ravisteli heitä laskeutumisen alkaessa. Vanhemman rouvan hampaat löivät loukkua ja sitä oli vaikea olla kuulematta. Ajankuluksi tiirasin tax free -esitteistä eri logojen välistyksiä ja kirjasimia. On saattanut näyttää vähemmän fiksulta tuijottaa samaa mainossivua minuuttitolkulla. 

Laskeuduimme ja lentokone ajeli pitkät pätkät kentällä. Siinäkin on jotakin huvittavaa, kun lentokone rullailee maassa niin kuin se olisi siihen tarkoitukseen sopiva kuljetusväline. Siirry 500 metriä kätevästi lentokoneella! Marssin erittäin määrätietoisesti ulostuloputkea ja olin varmaankin ensimmäisenä matkatavarahihnalla. Ajattelin epämääräisesti, että koska olin tullut terminaali 1:n, minulta jäisi nyt näkemättä terminaali 2:n seinässä oleva Mirón teos. Mikä oli tietysti totta, mutta olin nähnyt sen jo neljästi aiemmin ja oli pilkkopimeää, en näkisi sitä kuitenkaan. 

Mikään ei ole niin mukavaa, kuin astua ovista odotustilan puolelle, kun siellä on joku vastassa. Bussissa istuimme takapenkissä, ilmastointi puhalsi ja maisemat olivat tuttuja. ”Herranjumala, täällä on vielä kaikki paikat auki”, katselin onnessani kadulle puolen yön aikaan. ”Niin, voidaan mennä vaikka oluelle. Terassille. Ihan mitä haluat.” 

Viimeinen metro meni nenän edestä suosikkiasemallani Urquinaonalla. Otimme taksin. Kilometrin matkalla kuski ehti puhua ainakin säästä, joulupukista, turismista, Egyptin lentokoneen putoamimisesta ja Syyrian sodasta. Perillä sain nuuhkia lempihajuani, 1800-luvulla rakennetun kerrostalon rappukäytävää. Eau de L'Europe, nimesin tuoksun. 

Paluumatka oli niin ankea, ettei siitä viitsi kirjoittaa mitään. Ainoa vitsikäs juttu oli, että japanilaiskaksikko palasi samalla lennolla Amsterdamiin ja usean penkkirivin päähän kuului, kun rouvan hampaat kalisivat. 

Maalla näin monia asioita ensimmäistä
kertaa kuten granaattiomenapuun ja sypressejä.