32–33

Jeesuksen iässä. Taustalla peikonlehti vielä hyvävoimaisena.

Muistoja ikävuodesta 32–33

Talvi:

Oli hirveä. Tarvoimme pitkin Lahden loskaisia ruskeita katuja Perusta palanneen kaverin kanssa ja vannoimme, ettei tällaista kestä enää yhtäkään vuotta.

Kevät:

Maaliskuussa kävin yksin Tallinnassa. Koko menomatkan nukuin umpiunessa keulabaarin nojatuolissa vaikka parin metrin päässä soitti laivan humppabändi. Illalla istuin yksin hotellin baarissa juomassa tervetulodrinkkiä ja mietin että tämä on joko hienoa tai masentavinta ikinä. En käynyt museoissa tai nähtävyyksissä tai gallerioissa, en missään, vaan istuin ravintoloissa ja tuijotin puhelinta ja sovitin varmaan 15:ä vintagemekkoa.

Virossa kuuluu unelmoida että ehkä vielä kohta muuttaa sinne.

Vappu:

Kristan kanssa Korjaamon tansseissa luikahdimme sisään myöhemmin kuin muut. Siellä oli ihanaa. Välillä näin silmäkulmasta, kun vauhdikas miesviejä pyöritti Kristaa ilmassa eri asennoissa. Diskosalin puolella näin erittäin komean miehen.

Ivalon-matkan aikana Lauri Karhuvaara sai potkut. 

Kesä:

Todennäköisesti kesän kuumin päivä kului autossa matkalla Ivalosta Lahteen.

Napapiirillä astuin autosta ulos ja ilma seisoi, eri lailla kuin koko kesänä aiemmin ja siitä muisti, että tällaiselta lämpö tuntuu. Siinä kohti vaihdettiin kuljettajaa ja Tervolan jälkeen tuli autossa hiljaista. Näkymiä verhosi hellepäivän ihmeellinen utu, ja Kemijoki näytti sen takaa niin kauniilta, että olin ajaa ulos tieltä useamman kerran sitä katsellessa.  

Oikeastaan olisin halunnut pysäyttää auton, mutta matka oli pitkä ja keskityin vain siihen, että se hitaasti lyhenisi. Kuuntelin Ultra Brata, kunnes etupenkillä nukkunut heräsi ja ilmoitti, ettei niin hirveää yhtyettä olekaan.

Ajettuamme 800 kilometriä pysähdyimme Hartolan kirkolle hakemaan pikachua, muttei siellä mitään ollut.

Paras ostos: 

Kesän paras ostos oli persuhame. Syöksyin aamulla Helsinkiin hakemaan sitä ennen töitä. Tapasin Ainon ja Piian McDonald'silla, he olivat matkalla Puppy Paradeen Kaivopuistoon. Haukuimme Elastisen levyä, he kehuivat Maija Vilkkumaan keikkaa. "Se oli niin valovoimainen". Seuraavalla viikolla puin hameen päälleni ja vonkasin äitiäni satamaan kahville. Jääkaapissa oli yksi olut, avasin sen ja odotin äitiä pihalla. Hameesta tuli persuhame koska äitini mielestä ilmeisesti vain persut näyttäytyvät ulkona oluttölkki kädessä.

Hame on kumminkin ihana. "Oo, näin painava", sanoi kummitätini Viron-laivalla, kun menin vessaan vaihtamaan sen päälleni ja tietysti myös uitin sitä vähän pöntössä. Japanilaiset turistit kääntävät päätä hameen mukana ja Barcelonassa kadulta poikkesi seuralaisen tuttu kahvilaan nähtyään ensin "noin kauniin hameen" ja sitten tutun miehen sen takana.

Persuhame Tallinnassa elokuussa.

Vuoden paras keikka, jolla en ollut:

Patti Smith tuli Turkuun ja minä tein Itä-Hämettä. Sinä sunnuntaina ennen töitä kävin vanhempieni luona syömässä. Tarkkailimme vastakkaisen kerrostalon katon lokinpoikasta, jonka sisar tai veli oli jo keväällä pudonnut katolta. Selviytyjälokin oli nyt aika nousta siivilleen, konkreettisesti. Se seisoi muina miehinä katon reunalla ja lokkiyhdyskunta lenteli sen ympärillä yrittäen saada sen innostumaan, mutta ymmärrettävästi nuorta lokkia hirvitti. Tätä oli jatkunut jo useita päiviä.

Kuuntelimme ruuan jälkeen areenasta Ruusun nimeä kuunnelmana. Äiti nukahti heti, isä vähän myöhemmin. Herättyään hän pontevasti kielsi nukkuneensa. Testasin asiaa kysymyllä, mistä toisen munkin ruumis löydettiin. "Eräästä jännittävästä paikasta", oli ensimmäinen vastaus. Tämän jälkeen hän yritti vielä toiveikkaana kirjastoa, mutta väärin oli sekin. Juuri ennen lähtöä lokki nousi lentoon katolla ja ympärille kerääntyi kokonainen parvi lokkeja saattamaan sen ensimmäistä kierrosta. Se oli hieno näky mutta ennemmin olisin nähnyt Pattin Ruisrockin rantalavalla.

Porijazzille kuitenkin pääsin. Siitä jäi parhaiten mieleen se, miten kotimatkalla seurasimme kännyköistä Nizzan terrori-iskua ja kuuntelimme, kuinka matkanjohtaja piti kuskia hereillä kertomalla eeppisestä juttua lahtelaisesta hääbändistä, joka tuhosi häälahjat ja heitti sahdit seinään. Muun muassa.

Syksy:

Olin Annan kanssa 33-vuotismatkalla Fuengirolassa Fugefesteillä. Sinne mentiin Oslon kautta.  Useamman tunnin vaihtoaika ei meinannut riittää Johaugin käryn puimiseen.

Jari Sillanpää olisi halutessaan voinut olla Fugefestin kuningas, mutta hän ei sitä ollut. Täydet pisteet sen sijaan Matin ja Tepon tanssiliikkeille. Festien jälkeen näytimme espanjalaisille, kuinka sutjakkaasti suomalainen kiipeää aidan yli uima-altaaseen. Anna ajoi Rondaan ihastellen matkalla  liikenneympyröitä, "koska niissä voi ajaa monta kertaa väärään suuntaan".

Tajusin Rondassa jotain oleellista korkeanpaikankammosta. En pelännyt korkeutta sinänsä vaan mahdollisuutta, että halutessani voisin heittäytyä alas.

Malagasta lensin Barcelonaan. Kävin kirjan julkistamistilaisuudessa, luennolla, keikalla, patikoimassa ja kirjakaupassa, jossa oli kattoterassi. 

Suomalainen Rondassa.

Talvi: 

Jouluna olin ollut ensimmäistä kertaa elämässäni kokonaisen vuoden kokopäivätyössä. Sitäkin kautta ikävuosi 32–33 sisälsi trumpia, aleppoa, isisiä, väkijoukkoon ajavia rekkoja ja rasismia. 

Alkuvuoden 2017 harrastin kahvilla käymistä ja Kustaa II Aadolfia koskevan kirjan lukemista ja sen innokasta referoimista kaikille halukkaille. Eli ei kovin monelle. Vuoteni loppui siihen että pyörästä oli koko ajan kumi puhki ja olin lopettanut urheilun kokonaan. Öisin tutkin internetistä, miksi peikonlehteni teki jatkuvasti kuolemaa.