Muutama sana siitä, miksi E.T. on mestariteos

Minulla on viisi lempielokuvaa. Yksi niistä on E.T. 

Aika ajoin tunnustelen, vieläkö kärkiviisikossa olevat todella ansaitsevat paikkansa. Edellisen katsomiskerran jälkeen totesin, ettei ainakaan E.T.:n paikka ole yhtään liian korkealla.

Oikeastaan jo alun kohtaus, jossa saniaiset kahisevat, kun E.T. yrittää ehtiä lähtevään alukseen, oli niin säväyttävä, että unohdin katsovani elokuvaa, jonka olen nähnyt kymmeniä kertoja. Spielberg on minusta erityisen hyvä siinä, että katsojan annetaan odottaa. E.T:stäkin näytetään vain pieniä vilauksia ja yksityiskohtia. Mikä roskiskatoksessa on? Onko se hyvä vai paha? Erityisen taitavasti tätä odotuttamista käytettiin Jurassic Parkissa, jossa dinosauruksia onnistuttiin panttaamaan varsin pitkään antamatta tunnelman yhtään kärsiä.

Teininä luin Peter von Baghin tekstin E.T.:stä Elämää suuremmat elokuvat II:sta. Se näytti minulle uuden tason elokuvasta. Ennen pitkää olisin varmaankin oivaltanut sen itsekin, mutta muistan, millaisen vaikutuksen teksti ja elokuva sen jälkeen tekivät. Sitä ennen olin katsonut elokuvaa nauttien siitä puhtaasti tarinana, jossa avaruusolio tulee maapallolle. Pitänyt sen vauhdista, lukuisista vitseistä ja jännityksestä ja toivonut kaikin voimin, että E.T. pääsee takaisin kotiinsa. Näistä samoista asioista ilo E.T.:n katsomiskokemuksessa toki vieläkin pohjimmiltaan koostuu.

Kuitenkin vasta von Bagh avasi silmäni sille, millä tavalla E.T. kertoo lapsuudesta. "Spielberg kiinnitti melkein sosiologista huolta esimerkiksi aterioiden yksityiskohtiin ja päivittäisiin rituaaleihin, lähtien suunnilleen siitä, miten sisään tuleva lapsi heittää mailan sohvalle ja menee jääkaapille." Aikuisia ei edes näytetä vyötäröstä ylöspäin. (Viimeksi tajusin Skamia katsoessani, mistä sarjan tapa olla näyttämättä aikuisia tai rajata heiltä päät pois, on niin tuttu.) Kaikki E.T.:ssä tapahtuu lapsen tasolta, ja jokainen yksityiskohta on uskottava ja muistuttaa katsojaa siitä, millaista oli olla lapsi. Miten E.T. otetaan kyselemättä suojelukseen ja millainen dynamiikka sisarusten välillä on sen olemassaoloa salailtaessa.

Viime vuosina E.T.:n estetiikkaa ja tunnelmaa on jäljitelty ja haettu tarkoituksellisesti sarjoihin ja elokuviin, esimerkiksi Stranger thingsiin Super8:in. Tuntuu, että näkisin tämän retroilun sijaan jotakin yhtä huolellista, joka sijoittuisi omaan aikaamme. E.T.:n miljöö ja kuvasto miellyttävät siksi, että 80-luvun amerikkalaisuus näyttää meistä tutulta mutta samalla viattomalta. Vaatteissa, brändeissä, makeisissa ja leluissa on retron ja nostalgian ihana väre ja samalla tuntee saavansa E.T:n ja omankin lapsuutensa takaisin hetkeksi. E.T.:n tekoaikaan se kaikki oli kuitenkin nykyaikaa. Epäilemättä huolella koostettua ja valikoitua, mutta oman aikansa todellisuutta joka tapauksessa. Nyt se viehättää meitä, koska lapset vielä pyöräilevät ja pepsillä on vanhanmallinen logo.

E.T. kestää katselua siksikin, että siinä on lukuisia pieniä oivalluksia. Esimerkiksi se, että E.T.:lle on puettu flanellipaita sen viettäessä ensimmäistä päivää kotona ja harhaillessa humalassa keittiön ja olohuoneen väliä, on mahtava valinta.

E.T. heikossa hapessa. Se on kamala kohta, missä
E.T. löytyy purosta pesukarhun luota tämännäköisenä.

Katsoessani elokuvaa viimeksi, ajattelin, että kohtaus jossa E.T. on kuolemassa, on tunnelmaltaan niin tiheä, että se on oikeastaan dramaattisempi ja tärkeämpi kuin elokuvan varsinainen loppuhuipennus, takaa-ajo ja avaruusaluksen saapuminen. Kun E.T.:n rinnan punainen valo syttyy pakestearkussa, ja E.T. kokee kristusmaisen ylösnousemuksen valkoisessa takissaan, olen joka kerta yhtä liikuttunut. Haluan aina yhtä paljon, ettei E.T. missään tapauksessa kuole.

p.s. Hyvä juttu on se, ettei televisiossa tai muuallakaan juuri pyöri digitaalisesti restauroitu versio, jossa E.T. menee kylpyyn. Sinänsä en vastusta sitä, että ohjaaja haluaa parannella efektejä jälkikäteen, jos hän on tarkoittanut elokuvan sellaiseksi. Kuitenkin, digiparantelun tarkoitus olisi mielestäni saada meidät uskomaan, että E.T. oli avaruudesta tullut olio. Siinä missä vanha E.T. ajoittain näytti ehkä nukelta, se näyttää paranneltuna vain tietokoneella tehdyltä hahmolta, ei yhtään enempää oikealta avaruusoliolta.