Minä ja munakas
Olen nähnyt perunamunakkaan valmistuksen monta kertaa. Olen istunut baarijakkaralla ja juonut euron pullo maksavaa suodattamatonta ruuanlaittoviiniä ja joskus jotain vähän kalliimpaakin. Ulkona on aina pimeää, koska yleensä munakkaan valmistus aloitetaan noin yhdentoista aikaan illalla. Joka kerta on ollut sittenkin yllätys, kuinka hyvää munakas on. Miten munasta, perunasta ja sipulista tuli sellainen herkku. "Humble food", sanoo kokki joka kerta tyytyväisenä. Hän on mieltynyt kaikkeen nöyrään.
Kotona Suomessa olen yrittänyt viime vuosina muutamia kertoja tehdä perunamunakkaan. Siitä ei ole tullut yhtään samanlaista. Ihan hyvää, mutta ei ollenkaan sellaista kuin pitäisi. Oikeastaan olen myös tiennyt syyn. Oliiviöljy. En ole vain pystynyt käyttämään sitä niin paljon kuin pitäisi. Sitä laitetaan munakkaaseen ainakin puoli pulloa. Perunoita ei keitetä. Ne kypsennetään öljyssä.
Kaksi kertaa yritin tehdä munakasta isäni kanssa. Hän ei suostunut uskomaan, ettei perunoita keitetä. Kun poistuin keittiöstä hetkeksi, hän laittoi perunat salaa kiehumaan. "Vähäksi aikaa", kuului puolustus, kun ihmettelin, eikö hän millään usko.
Kesäkuussa päätin tehdä niin monta munakasta, että lopulta onnistuisin. Kun kotiuduin iltavuorosta puoli 11 aikaan, kaadoin itselleni lasin viiniä ja kuuntelin munakasmusiikkina Matti Johannes Koivua. Kolme perunaa ja yksi sipuli ja niin paljon öljyä, että ne peittyvät reilusti. Kypsennystä 25 minuuttia. Sitten öljy siivilöitiin talteen. Ensimmäisellä kerralla muistin että heitin siivilän muutossa roskiin. Käytin siivilöintiin ikean reiällistä aterintelinettä. Siitä karkasi vain muutama sipuli. Sitten annoin munien ja perunaseoksen levätä hetken.
Viimeinen vaihe oli jännittävin. Munakas paistetaan kuumalla pannulla nopeasti, käännetään lautasella ympäri ja paistetaan vielä hetki. Pelkäsin kääntämistä, mutta se sujuikin niin hienosti että tunsin suurta huojentavaa voitonriemua ja kaadoin toisen lasin viiniä. Munakas oli valmis.
Ensimmäinen munakas oli selvästi paras siihen asti tekemistäni, mutta liian kuiva ja kypsä. Seuraavassa unohdin sipulit ja perunat paistumaan liian kauan ja liian kuumassa ja ne ruskistuivat liikaa. Neljännen munakkaan kohdalla ajattelin, etten voi enää pitkään syödä joka yö kolmea perunaa ja viittä munaa ja juoda reiluhkoja laseja viiniä edes kulinaarisen harjoittelun nimessä.
Viides munakas oli onneksi juuri sellainen kuin piti. Kullankeltainen, sisältä melkein juokseva. Pehmeän ja makean makuinen. Kello oli puoli kaksi yöllä, ulkona oli jo vähän valoisaa ja avonaisesta ikkunasta kuului Karjalankadun satunnaisten kulkijoiden juttuja. Koko asunto haisi öljyltä.
Kotona Suomessa olen yrittänyt viime vuosina muutamia kertoja tehdä perunamunakkaan. Siitä ei ole tullut yhtään samanlaista. Ihan hyvää, mutta ei ollenkaan sellaista kuin pitäisi. Oikeastaan olen myös tiennyt syyn. Oliiviöljy. En ole vain pystynyt käyttämään sitä niin paljon kuin pitäisi. Sitä laitetaan munakkaaseen ainakin puoli pulloa. Perunoita ei keitetä. Ne kypsennetään öljyssä.
 |
| Kärsivällinen kokki odottaa lieden äärellä. |
Kesäkuussa päätin tehdä niin monta munakasta, että lopulta onnistuisin. Kun kotiuduin iltavuorosta puoli 11 aikaan, kaadoin itselleni lasin viiniä ja kuuntelin munakasmusiikkina Matti Johannes Koivua. Kolme perunaa ja yksi sipuli ja niin paljon öljyä, että ne peittyvät reilusti. Kypsennystä 25 minuuttia. Sitten öljy siivilöitiin talteen. Ensimmäisellä kerralla muistin että heitin siivilän muutossa roskiin. Käytin siivilöintiin ikean reiällistä aterintelinettä. Siitä karkasi vain muutama sipuli. Sitten annoin munien ja perunaseoksen levätä hetken.
Viimeinen vaihe oli jännittävin. Munakas paistetaan kuumalla pannulla nopeasti, käännetään lautasella ympäri ja paistetaan vielä hetki. Pelkäsin kääntämistä, mutta se sujuikin niin hienosti että tunsin suurta huojentavaa voitonriemua ja kaadoin toisen lasin viiniä. Munakas oli valmis.
Ensimmäinen munakas oli selvästi paras siihen asti tekemistäni, mutta liian kuiva ja kypsä. Seuraavassa unohdin sipulit ja perunat paistumaan liian kauan ja liian kuumassa ja ne ruskistuivat liikaa. Neljännen munakkaan kohdalla ajattelin, etten voi enää pitkään syödä joka yö kolmea perunaa ja viittä munaa ja juoda reiluhkoja laseja viiniä edes kulinaarisen harjoittelun nimessä.
Viides munakas oli onneksi juuri sellainen kuin piti. Kullankeltainen, sisältä melkein juokseva. Pehmeän ja makean makuinen. Kello oli puoli kaksi yöllä, ulkona oli jo vähän valoisaa ja avonaisesta ikkunasta kuului Karjalankadun satunnaisten kulkijoiden juttuja. Koko asunto haisi öljyltä.
 |
| Munakas on valmis ja viinit on juotu. |
Kommentit
Lähetä kommentti