Kun menin ensimmäistä kertaa Patti Smithin keikalle, olin Kylie Jennerin ikäinen ja söin kymmenen suklaaflyygeliä

Muinainen palasista koostunut Patti Rovaniemen yksiössä.

Viime viikolla näin unessa Patti Smithin pukeutuneena saamenpukuun. Ihmettelin unessa, miten puku voikin sopia hänelle niin luontevasti. Samalla ajattelin että tämä oli nyt kyllä Pattilta paha munaus, josta nousee iso haloo kulttuurisesta omimisesta.

Olen ajatellut Patti Smithiä viime aikoina, koska olin toissa viikolla hänen keikallaan Flow'ssa. Hesari lyttäsi keikan surkuhupaisaksi aikuisrockiksi ja osittain olin samaa mieltä. Tempo oli paikoin aivan sietämättömän hidas. Pattin mahtipontinen hyminä ja ajoittainen freestyle-runonlausunta (tai liirumlaarum-osio, kuten sisareni Liisa on tavannut luonnehtia) on minusta aina kaivannut vastineeksi jotain nopeaa, aggressiivista ja menevää. Siitä oltiin nyt kaukana. Olen nähnyt Patti Smithin livenä seitsemän kertaa ja festariesiintymisiä on aina vaivannut sama ongelma. Konserttisaleissa homma on toiminut paremmin.

------------

Tällä viikolla olen ajatellut myös ensimmäistä näkemääni Patti Smith -keikkaa. Koska olen ajatellut tällä viikolla myös Kardashianeita, huomasin olleeni silloin Kylie Jennerin ikäinen, 21-vuotias. Oli vuosi 2005 ja suunnilleen kaikki oli toisin vaikka periaatteessa kaikki oli ihan samoin.

Sinä keväänä sain tekstiviestin: "Vanha hevosennaama tulee Suomeen. Oletko onnellinen, mitä???" Vanha hevosennaama tarkoitti Patti Smithiä ja myöhemmin lehdestä selvisi, että Patti Smith yhtyeineen esiintyisi Helsingin juhlaviikoilla Huvilateltassa elokuussa. Se oli iso yllätys, koska edes ajatus siitä, että Smith tulisi joskus vielä Suomeen, ei ollut koskaan käynyt mielessänikään. Hän oli esiintynyt täällä vain kerran, vuonna 1976.

Toukokuussa laskin minuutteja Hämeenlinnan lippupisteen ulkopuolella tiistaiaamuna ennen yhdeksää täysin autiossa keskustassa. Pelkäsin kuollakseni etten saa lippua. Virkailija eteni tolkuttoman hitaasti lipunvarausohjelmaan. Lippu maksoi 46 euroa. Kukaan ei halunnut lähteä mukaani keikalle, ei edes isäni, joka tosin perui päätöksensä kuullessaan, että Television-kitaristi Tom Verlaine oli mukana bändissä. Siinä vaiheessa konsertti oli loppuunmyyty. Lopulta Verlaine perui tulonsa Suomeen. En muista, kuka soitti tilalla.

-------

Elokuun 31. päivä oli viimeinen päiväni kesätöissä Sibeliuksen syntymäkodissa. Kuljin sinne junalla Tampereelta. Kesä oli täynnä juhlimista, pubeja, baareja ja bileitä ja usein lähdin tunnin tai kahden unilla Hervannasta kohti asemaa. Pari kertaa oli pakko liftata. Kerran myöhästyin. Sinä päivänä hirviömäinen pomoni päätti tehdä yllätysvisiitin. Pomoni muistutti Roald Dahlin Matilda-kirjan rehtori Trunchballia, hän oli kookas nainen, joka oli pukeutunut univormumaiseen jakkuun ja kääntänyt otsatukkansa pikkukiharoille. Hän tuntui elävältä karikatyyriltä.

Viimeisenä työpäivänä laskin kassan ja söin ainakin kymmenen suklaaflyygeliä, jotka olivat menossa seuraavassa kuussa vanhoiksi. Palautin avaimet, hyvästelin työkaverit ja lähdin Helsinkiin. Asemalaiturilla penkillä istui pomoni kukkakimppu sylissään. Hän näytti todella onnettomalta. Hetken ajattelin istuvani hänen viereensä, mutta lopulta en uskaltanut.

Helsingissä suunnistin Huvilateltalle Tokoinrantaan bussipysäkkien karttojen avulla. Olin paikalla monta tuntia etuajassa. Ostin kalliin lasin viiniä, koska loppupalkka oli jo tullut ja se oli 1700 euroa, joka silloin tuntui valtavalta rahalta, vaikka sillä piti pärjätä koko tuleva lukuvuosi.

En tiennyt mitä odottaa. Mistään ei voinut tarkistaa, minkälaisia kappaleita Patti oli keikoillaan viime aikoina esittänyt. Varovaisesti toivoin edes joitakin kappaleita, joita tunnistaisin. Loppujen lopuksi settilista oli kuin unelma, Easter-levyltä soitettiin melkein kaikki kappaleet, mitään turhaa ei tullut. Bändissä soittivat Lenny Kaye, Tony Shanahan ja Jay Dee Dougherty. Tunnelma oli erinomainen, etuosassa tanssittiin ja kaikki muut olivat jonkinlaisen ihailevan hartauden vallassa. Joku eturivissä oli niin onnellinen, että kosi Pattia.

Minäkin olin onnellinen, kun olin kotona Hervannassa puoli viideltä aamulla. Ja olin nytkin onnellinen, kun palasin Flow'sta Lahteen perjantain viimeisellä juoppojunalla. Toivon, että Patti tulee seuraavan kerran Suomeen vähän rajumman yhtyeen kanssa. Mutta vaikka hän esittäisi vielä tätäkin hitaampaa aikuisrockia, menisin kuitenkin katsomaan.

Keikalta ei ole yhtään kuvaa.
Vain tämä keski-ikäishenkinen otos paluumatkalta.