Sydänpeli

”Meetsä taas pelaamaan sitä sydänpeliä?”, kysyi isoisäni nukkumaan mennessäni mummilassa. Olin aiemmin esitellyt isovanhemmille Tinderin toimintaperiaatteita ja väläyttänyt palasen Lahden miestarjonnasta. Tinder alkaa olla etenkin meille sinkuille tuttua kauraa, mutta yllättävän usein ihmiset ovat kiinnostuneita kuulemaan Tinder-treffitarinoita. Itse olen pelannut sydänpeliä  vaihtelevalla tarmokkuudella useita vuosia, joten ajattelin esitellä satunnaisessa järjestyksessä kolme omaa tindukka-tarinaani.

1. Kalle (nimi muutettu)

Miehet puhuvat usein siitä, että Tinderissä tulee vastaan naisia, jotka lupaavat profiilikuvallaan ja -tekstillään kuut ja tähdet taivaalta. Totuus onkin sitten se, että kuvat on otettu 15 vuotta ja kiloa sitten. Myös minulle kävi kerran näin. En ollut lähtökohtaisesti superinnoissani miehestä, mutta olen pyrkinyt ottamaan ystävien neuvosta vaarin: koskaan et voi tietää, kuinka kiva ja ihana se toinen onkaan. (Todettakoon tähän väliin, että valitettavan usein sen voi itse asiassa tietää etukäteen.)

Olin ollut istumassa iltaa ja Kalle oli laittanut minulle viestiä. Olin hassuttelutuulella ja päätin testata miehen huumorintajua, joten ehdotin, että jospa päräytän viskilekan ja viltin kanssa läheiseen puistoon. Kalle suostui ehdotukseeni ja näin löysin itseni lähipuistosta viltiltä istumasta uuden tuttavuuteni kanssa. Tosin minulla oli ensin suuria vaikeuksia tajuta kuka Kalle oli, koska hetken epäilin, ettei hänen profiilin kuvat olleet hänen omiaan. Paljon oli vettä virrannut Vantaanjoessa kuvanottohetken jälkeen! Meillä ei synkannut mikään: Kalle ei ymmärtänyt vitsejäni, oli jonkinasteinen misogyyni ja muutoinkin ehkä eri planeetalla kasvanut. Onneksi molemmat pitivät sen verran viskistä, että lasit tyhjenivät nopeasti ja pian oli aika poistua paikalta. Kalle olisi kovasti halunnut jatkaa baariin tai luokseni, mutta totesin, että taitaa olla nukkumaanmenoaika käsillä. Emme tavanneet ensimmäisten treffien jälkeen eikä Kalle tainnut laittaa viestiäkään perään. Ihan hyvä niin.

2. Tenho (nimi muutettu)

Tenhon kanssa juttelin pitkään ennen kuin tapasimme. Tenho vaikutti mielenkiintoiselta ja alusta asti tuntui siltä, että keskusteltavaa riitti. En ehtinyt Tenhon kanssa varsinaisille treffeille, koska tapasin hänet sattumalta lähibaarissa. Tunnistaminen ei ollut kovin vaikeaa, koska Tenholla oli baarissa samat kuteet päällä kuin profiilikuvassa. Tapaaminen ei sujunut kovin mallikkaasti. Humalainen Tenho ei kuullut humalaista puhettani tanssilattialla kunnolla eikä keskustelu edennyt samaan malliin kuin Tinderissä. Muutoinkin Tenho vaikutti ylimieliseltä ja omituiselta tyypiltä, joten keskityin pitämään kavereideni kanssa hauskaa ja jätin tindukkani omaan arvoonsa. Jostain syystä törmäsin Tenhoon baarissa koko ajan ja keskustelu takkusi joka kerralla yhtä pahasti. Viimeisen kerran törmäsimme narikassa, josta päätimme lähteä yhtä matkaa kotiini pelaamaan Nintendoa. Muistan ajatelleeni matkalla, että tässä on kyllä tyhmin jätkä vähään aikaan, mutta mikäs siinä! Ainakin olen parempi Super Mariossa kuin se. Aamulla Tenho ei tuntunut yhtään niin tyhmältä kuin edellisenä päivänä ja siitä alkoikin tiivis yhdessäolo. Eihän siinäkään kuviossa hääkellot soineet, mutta tältä ajalta jäi valtavan hyvät muistot.

3. Johannes (nimi muutettu)

Johannes ilmoitti olevansa jazz-muusikko. Johannes ilmoitti omaavansa uimarin vartalon. Johannes kertoi olevansa aika mukava kaveri. Kyllähän minä mukavista uimarinvartaloisista muusikoista tykkään, joten mikäs siinä, mennään treffeille! Odottelin 180-senttistä leveäselkäistä Johannesta saapuvaksi paikalle. Profiilissa ei ollut kokovartalokuvaa, mutta Johannes oli tosiaan mainostanut, että hänellä on uimarin vartalo. Minut valtasi pienoinen hämmennys, kun lyhyenläntä tasapaksu mieshenkilö saapui tapaamispaikkaan ja esittäytyi Johannekseksi. Myöhemmin tajusin, että Johannes ajatteli, että hänellä on uimarin vartalo, koska hän käy kerran viikossa uimassa. Minäkin käyn kerran viikossa uimassa, mutta mielestäni en muistuta ulkoisesti uimaria. Oikeasti minulle ei ole kovin suurta merkitystä sillä, minkä mallinen mies on, mutta hämmästelin sitä, miksi mies luuli näyttävänsä Michael Phelpsiltä, kun totuus oli lähempänä Masa Niemeä!

Menimme terassilaivalle istumaan ja mies alkoi kertoa ajastaan kouluavustajana. Hyvin pian keskustelun sävy muuttui katkeraksi ja mies kertoi kireällä äänensävyllä siitä, millaisia henkisiä traumoja eräs opettaja oli häneen jättänyt, kun oli jättänyt Johanneksen yksi luokan kanssa. Itse ajattelin väistellä syvemmät Tinder-traumat ja ilmoitin, että mulla taitaa alkaa pyykkivuoro muuten aika justiinsa. ”Mut oli hei tosi kiva tavata.”