Höyryän sisäisesti

Eilen käytin valoisan ajan katsomalla sängyssä kaksi ja puoli jaksoa Nuorta Morsea. Rikokset ovat parempaa keskitasoa ja nuori Morse itse on aivan ihana mies. Luin hesaria ja iltapäivälehtiä ja menin Trioon lukemaan Rakkauden hirviön loppuun ja juomaan kahvia.

Vapaapäivinä kun ehtii lukea monta tuntia eikä tapaa ketään, on ihmeellisesti aikaa ajatella ja eilenkin olin jo iltapäivään mennessä täynnä aivoituksia ja provosoitunutkin niin monta kertaa, että höyrysin sisäisesti, vaikken ollut tehnyt mitään tai käynyt missään tai puhunut kenellekään. Ihmettelin kaikkien lehtien mieskolumnistien intoa selittää kaikille että teidän tyhmien tapa olla käyttämättä muovipusseja tai syömättä lihaa ei kuulkaa ratkaise mitään. Ihmettelin että Aki ja Rita olivat tulleet raskaaksi. Ihmettelin miksei Emma Kari voi puhua vähän normaalimmin. Ihmettelin miksen ikinä opi, mitä tarkoittaa banaali tai työteliäs.

Rakkaudenhirviössä kaikki oli niin tuttua, olisin melkein voinut itse kirjoittaa koko kirjan. (Mietin eilen, kun luin yhden vanhan pitkän lehtijuttuni, että vaikka käytin monia ilmauksia joita en enää käyttäisi, en enää kirjoita kuten ennen. En tiedä, mitä olen oikein oppinut viime vuosina vai olenko mitään. Ainakin ratakaavioita.) Etenkin sen osion olisin voinut kirjoittaa, missä päähenkilö on päivällisillä espanjalaisen miehensä perheen luona ja ottaa ruokaa väärässä järjestyksessä ja toisaalta myös sen, kuinka hän lukee aina ajoittain Kalervo Palsan päiväkirjaa. Ostin sen kerran antikvariaatista Tampereella ja välistä löytyi Palsaa koskevia lehtileikkeitä. Minusta on mukava ajatella sitä edellistä omistajaa, joka keräsi näitä leikkeitä.

Ennen paluuta kotiin kävin katsomassa kauluspaitoja. Vaihtoehto olisi silkkinen ja luiru ja toisaalta jäykempi univormumaisempi. Kävin viidessä kaupassa. Mikään ei ollut hyvä. Eniten ihmettelen hihojen pituutta. Pienimmässäkin paidassa niitä pitäisi kääriä. Jos veisin paidan ompelijalle, hihat pitäisi istuttaa uudelleen. Haluan että hiha päättyy ranteeseen niin kuin sen kuuluukin. Varsinkin kauluspaidassa, missä on usein kauniit hihansuut. Mietin, onko minulla lyhyet kädet ja pieni syliväli. En usko. Luin koripallojutusta, että sen pitäisi olla sama kuin oma pituus.

Kotona viritin suppilovahverot kuivumaan pyykkitelineelle. Olen kerännyt ne työpaikan viereisestä metsästä. Suurin haaste niiden keräilyssä on, ettei astu niiden päälle. Katalaaniksi niiden nimi camagroc, keltajalka. Sienestäessä vähän huutelen niille, keltajalat, missä olette. Viikonloppuna Annin häissä löysin Enricin juhlapaikan eteisestä ystäväni miehen kanssa juhlatunnelmissa ylistämässä suppilovahveroita ja suomalais-katalonialaista sieniä rakastavaa kulttuuria.

Ostin Trendin ja ilahduin tästä:

En ikinä käytä sukkahousujen kanssa alushousuja, koska joskus teininä äitini sanoi, ettei niitä välttämättä tarvita. Olenkin ollut niin eurooppalainen koko tämän ajan! Aina se ei ole kannattanut. Krista muistutti, kuinka kerran kävelin Lapin yliopiston aulan läpi hame hilautuneena vyötärölle sukkahousuissa ilman alushousuja. Tämä on hänen lempimuistojaan minusta.

Otsikosta tuli mieleen, miten pienenä äiti tai isä saattoi huomauttaa vääränlaisesta käytöksestä sanomalla "älä höyryä". Se oli ihan sairaan ärsyttävää. Silloinkin olisi pitänyt höyrytä vain sisäisesti.