Muistoja koronan ajalta

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ilmoitti viime viikolla alkavansa kerätä muistelmia "koronakevään" ajalta. Tämä vaikutti hitusen kiirehtimiseltä etenkin kun samaan aikaan kerätään kertomuksia myös Stalinin vainoista ja teemalla "Muistatko vielä poljettavan ompelukoneen". Mutta tässä heille muistelo. 

Are you at Koroni Sanomat, Enric viestittää, kun hän kysyy, olenko töissä. Hän luottaa tässäkin usein toimivaan logiikkaan, että sanoista tulee suomea lisäämällä loppuun i:n.

Koroni Sanomat pitää sikäli paikkansa, että sääsivun lisäksi lehdessä ei juuri muuta ole. Nastolassa oli sentään susi ja korkeapainepesuri paloi Heinolassa. En tiedä, mikä on korkeapainepesuri, mutta paneuduin tähän 1000 merkin juttuun lähes intohimoisesti.

Kuten kaikki muutkin, mekin vaihdamme kuulumisia lähinnä koronasta. Aamulla puhelimessa on kuva villisiasta kävelemässä Barcelonassa elokuvateatterin edessä, jossa kävimme viime vuonna. Elokuva oli Star is born, ja kohdassa, jossa Bradley Cooper kusi alleen gaalassa, Enric huudahti kuuluvasti ääneen.

Kataloniassa koronakin liittyy itsenäisyyskysymykseen. Miksei Madridia suljettu, kun epidemia painottui sinne, toistuu kysymys. Itse latelen tiskiin kaikki epidemiaan liittyvät pelkoni siitä ettemme tapaa enää ikinä, työt loppuvat ja ylivelkaannun, mikä on sikäli ikävää, että Enricillä nämä asiat eivät ole käyneet mielessäkään. 

Huomaan myös, miten olemme tätä suhdetta tähän asti pyörittäneet, tai miten olen itse siihen suhtautunut. Siedän huonosti nyt alkanutta epävarmuutta, vaikka muulloinkin olemme olleet kuukausia tapaamatta. 

Se sentään lohduttaa, että jos jään työttömäksi, pääsen kuulemma osaksi kiertävää ja suosittua Pandemalia-show'ta. Se on eräänlainen yhden miehen mentalisti-nykytanssi-show, jolle piti keksiä Cirque du soleil'n esitysten tyyppinen tekotaiteellinen höpöhöpönimi. Pandemalia-vitsi nauratti meitä kyllä enemmän ennen kuin oikea pandemalia toteutui.

Öisin ajatukseni liikkuvat kuitenkin muissa aiheissa. Viime yönä näin unen Woody Allenin elokuvasta, jossa maailman kuuluisimman taidemaalarin poika yritti luoda omaa uraa kertomatta, kuka hänen kuuluisa isänsä on. Poika meni muiden taideopiskelijoiden kanssa kurssille kartanoon, josta hän tunnisti lukuisten maalausten seasta isänsä mittaamattoman arvokkaan tuntemattoman nuoruuden työn. Sitten hänen piti hankkia taulu itselleen paljastamatta sen arvoa ja omia kuuluisia juuriaan. Unessa tämä oli minusta hiton hyvä elokuva. Ole hyvä, Woody Allen ja anteeksi SKS, tämä ei liittynyt koronaan.