Kotibaaria mä metsästän

Olen ollut kokopäiväinen ja vakituinen helsinkiläinen nyt 3 vuotta. Sitä ennen olen asunut täällä pari kesää ja vieraillut täällä säännöllisesti yläasteesta asti. Pidän nykyisestä kotikaupungistani ja sen tarjoamista mahdollisuuksista, etenkin kulttuurin ja kulinarismin saralla. Yksi suuri miinus Helsingissä kuitenkin on, ja sitä olen yrittänyt kääntää plussaksi jo pitkään. En ole nimittäin löytänyt Helsingistä omaa kotibaaria.

Kotibaari on sellainen baari, johon voi aina luottaa ja jossa tulee käytyä liikaakin. Kotibaarissa soi lempimusiikki. Minun kotibaarin musiikin pitäisi olla jotain 60 - 2010–luvun popia ja rockia. Vaatimus ei siis liene mahdoton täyttää. Jos lähden baariin tanssimismielessä, haluan, että musiikki on minulle entuudestaan tuttua. Kotibaarin hintapolitiikkaa ajatellen plussaa on se, jos sisään ei maksa maltaita ja että baari tarjoaa hyviä juomatarjouksia. Hyvässä kotibaarissa on tanssilattia tai mielellään useampi. 

Ajan myötä kotibaarin henkilökunta tulee tutuksi. Rovaniemellä asuessani minun kotibaari oli Tivoli. Tivolin henkilökunta tuli vuosien varrella tutuksi. Kaupungilla kulkiessani näin erittäin tutunoloisen miehen. Mietin, missä olen miehen nähnyt. Ajattelin, että mies on jossain sellaisessa paikassa töissä, jossa käyn todella usein. Sitten välähti: Mieshän on Tivolin portsari! (Tästä voi vetää tietynlaisia johtopäätöksiä, sillä kerran pohdin eräästä toisesta herrasta samaan tyyliin, kunnes tajusin, että kyseinen mies on Alkon myyjä.) Ystäväni Juppeli kertoi joskus Tivolin portsarin morjestaneen kaupungilla. Juppelillekin Tivoli oli kotibaari.

En ole käynyt Tivolissa pariin vuoteen, mutta ainakin ennen parasta siellä oli pikkupuoli, jossa oli maailman hienoin vilkkuvalolattia. Seinällä oli vääristävät peilit, jotka jaksoivat naurattaa ensimmäisen vuoden ajan, joka kerta kun Tivolissa käytiin. Tivolin pikkupuolella soitettu musiikki oli pitkälti sitä, mitä kotibaariltani tahdon. Bonuksena lähes poikkeuksetta DJ:t soittivat toiveita melkoisen auliisti. Tosin toivomattakin levylautasella pyöri omia suosikkeja. Tivolissa on myös iso puoli, jossa pystyi pistäytymään tanssimaan milloin uusinta radiohittiä, milloin ysäri- tai kasarikamaa.

Helsingistä en ole yrityksistä huolimatta onnistunut löytämään Tivolin tapaista kotibaaria. Keskiössä kotibaarin etsimisessä on musiikki, joka Helsingin kohdalla on kompastuskiveni. Koska nykyinen musiikkigenre-erottelu on käytännössä mahdotonta, annan muutaman konkreettisen esimerkin bändeistä, joita haluaisin kotibaarissani kuunnella: Blondie, Doors, Muse, Franz Ferdinand, Iggy Pop, PMMP, Abba + noin satamiljoonaa muuta.

 

 Tämän soisin soivan minun kotibaarissa

Jos asuisin Tampereella, kotibaareja olisi varmasti useampia, mutta Doris tai Ruma olisivat hyviä vaihtoehtoja. Helsingissä lähinnä täydellistä kotibaaria on tällä hetkellä Loose. Se on kuitenkin usein villi kortti ja välillä siellä saa tanssia hikipäissään tappiin asti, toisinaan tulee istuttua koko ilta kaljapäissään. Viihdyn, tai viihdyin etenkin viime vuonna, hyvin myös Cubassa, jossa olin varsin iloinen siitä, ettei siellä soi koko ajan vain tuoreimmat hitit, vaan tarjolla on vanhempaakin kamaa. 

Helsingin baareissa ja yökerhoissa ongelma on siinä, että erittäin suuressa osassa soitetaan pelkkiä tuoreimpia tanssihittejä, rnb:tä, housea tms. Ne, muuten niin mukavat paikat, joissa ei soiteta mitään edellä mainittua, soittavat sitten vastavuoroisesti niin underground- ja indiemusiikkia, että tuttuja biisejä on turha odottaa. Ottaisin erittäin mielelläni vastaan ehdotuksia, mikä olisi minulle sopiva kotibaari Helsingissä. Jotenkin on vaikeaa uskoa, että Suomen pääkaupungista ei löytyisi Ruman tai Tivolin tapaista yökerhoa.