Kultahampainen ruotsalainen ja muita junakohtaamisia

Eräänä toukokuisena iltana pikajunassa viereeni istui mies. Hän alkoi puhua minulle ruotsia. Mies esitteli itsensä: "Carl Gustaf -liksom kungen men utan kronan." Carl Gustafilla oli täysin mustat vaatteet, salkku, kultainen kello ja kultainen kulmahammas. Hänellä oli minulle ehdotus. Hän aloitti ehdotuksen tekemisen Tervolassa, Oulussa se oli kysytty. Minulla oli aikaa harkita vastausta suunnilleen Vihantiin saakka.

Kun opiskelee Rovaniemellä, ja muu elämä tapahtuu Etelä-Suomessa, junamatkailu tulee tutuksi. Viimeisen viiden vuoden aikana olen istunut junassa satoja tunteja. ”Kyllä siinä taas pylly puutuu”, tekstaili Mummi alkuaikoina. Tämä pyllyn puutuminen ei ole minulle ongelma. Ongelma on junaan pääseminen. Tavaraa on poikkeuksetta hirvittävästi. Rinkka, läppäri, kameralaukku ja pari kassia. Lenkkarit olen yleensä sitonut rinkkaan kiinni. Välillä tunnustelen, vieläkö ne heiluvat mukana. Aina tulee kiire. Talvisin on hiki ja pakkasta, kesällä hihnat hiertävät ja hame on solmussa. On varhainen aamu tai myöhäinen ilta, kun kipitän minkä kintuistani pääsen kohti asemaa.

Kun matka alkaa, en tee juuri mitään. Nukun tai haaveilen. Joskus ennen tein koulutöitä tai kirjoitin, mutta nyttemmin en edes yritä. Pohjoisen aamujunassa saatan nukahtaa saman tien ja herätä käsi kuolassa Kokkolassa. Siitä ei olekaan enää pitkä matka.  Minulla on myös erityiset junahuosut. Ne ovat isäni isän vanhat kalsarit.

Ei ollut oikein sopivaa kuvaa tähän juttuun.
Sitten muistin, että perkele, minähän olen graafikko.

Vaikka olenkin matkalla omissa oloissani, kaikenlaista on sattunut. Kerran vaununi oli täynnä venäläisiä miehiä. Olin ostanut pussillisen appelsiineja ja ne putosivat tavarahyllyltä ja levisivät pitkin vaunua. Herrat sitten keräsivät niitä ja lähettivät ketjuna minulle. Minä huutelin ujosti spasibaa aina kun sain yhden kiinni. Viime kuussa samassa vaunussa matkusti hirvittävässä kännissä ollut naisten futsal-joukkue. Sain kuulla kaiken epäonnistuneesta turnauksesta. ”Mää en arvostele...nyt tullee oksennus.” Ja niin tuli. Erityyppisiä humalaisia riittää muutenkin joka lähtöön.

Junissa on usein joko kuuma tai kylmä. Keskellä talveakin olen monesti riisunut niin paljon vaatetta kuin kehtaan ja retkottanut paikallani paljain jaloin ja käärityin hihoin. Vastaavasti eräällä matkalla tammikuussa havahduin yöllä siihen,että ranskalainen reilaaja seisoi viimeisen vaunun ovella ja kuvasi jotakin erittäin intensiivisesti. Myöhemmin kävin katsomassa, että vessaan oli jäätynyt kusipatsas ja vaunun välitilaan oli muodostunut oven alta kinos. Ranskassa ehkä harvemmin käy näin.

Oma lukunsa ovat aamujunaan tulevat mummot. Heille kello 5.15 ei ollenkaan aikainen hetki soittaa Railille tai Helville, että ON NYT JUNASSA. JUNASSA! Ja päälle puolen vuoden kuulumiset. Ensimmäisen ja tähän mennessä ainoan kosintanikin olen saanut raiteilla. En muista sulhasehdokkaan nimeä enkä muutenkaan kauheasti voinut tutustua häneen, sillä hän oli sammunut vastapäiselle penkille. Puhemiehinä toiminut hampaaton kaveri vakuutti, että hirveän kiva tyyppi olisi ollut kyseessä.

Palataan vielä oudoimpaan junakokemukseeni Carl Gustafin kanssa. Hänen lopullinen kysymyksensä oli, haluaisinko alkaa etsiä rikkaita, uhkapelaamisesta kiinnostuneita nuoria suomalaisia. Saisin kontakteista tietyn summan ja siitä tienaisi niin hyvin, että muita töitä ei tarvitsisi tehdä. Kun Carl Gustaf sitten Oulun jälkeen palasi kysymään, mitä mieltä olen, totesin, että olen niin kiireinen, etten kiitos vain tällä kertaa taida alkaa etsimään uhkapelikontakteja. Carl Gustaf päätti matkustaa Vaasaan ja kysyi vielä, arvelinko siellä olevan rikkaita nuoria. Kyllä varmasti, kannustin. Kun Carl Gustaf oli lähtenyt, aloin tosissani miettiä, oliko hänen salkussaan piilokamera. Perillä googletin Ruotsin stand-up koomikot ja tv-persoonat. Ei löytynyt. 

Joskus mietin, teinkö virhevalinnan. Carl Gustaf vaikutti hauskalta. Minäkin olisin voinut hommata kultahampaan ja sitten olisimme viettäneet salamyhkäistä uhkapelielämää ja matkustaneet junalla pitkin Suomen ja Ruotsin rannikoita.