Porsas, mattopiiska, paistomittari - aikuinen elämäni

Tänään minä, 25-vuotias Kemmo, menin kauppaan. Ostoslistallani luki muun muassa: porsas, paistomittari, mattopiiska.

Soitin kaupasta vanhemmilleni neljä kertaa. Ensin tiedustelin isältä, mitä on vil-ja-por-saan pih-vi-fi-lee ja voisiko se sopia ruokaan, jota olin ajatellut laittaa. Sitten kysyin äidiltä, onko normaalia, että paistomittari maksaa vain kaksi euroa (olin varautunut maksamaan kaksikymmentä) ja mattopiiska vastaavasti jopa neljätoista. Samaa olin yrittänyt aiemmin soittaa isälle kysyäkseni myös, paljonko marinadia täytyy lihaa varten tehdä. Sanoin soittavani myöhemmin vielä äidille eräästä jälkiruoasta ja sen ohjeesta.

 Olen ollut omillani jo vuosia, mutta tiettyjä aikuiskynnyksiä ylittäessäni otan yhteyttä isään ja äitiin. Tietyillä aikuiskynnyksillä tarkoitan kaikkia arkielämän kotihommia, paitsi lampun vaihtoa. Sen olen jo oppinut. Helmikuussa suoritin sankarillisen halogeenilampun vaihtamisen vessaan. Se vei kuukauden. Sinä aikana opin, miten miellyttäviä ovat suihkut kynttilän valossa ja kuinka hankalaa on pissata sokkona.

Olen huomannut että oman sukupolveni irtautuminen vanhemmistaan tapahtuu nihkeämmin kuin aiempien. Itse olen ihan pahimmasta päästä ja kuopuksena päästetty sieltä, missä aita ei ole korkeimmillaan. 17-vuotiaana soitin hämmästyneenä äidille ja kysyin, onko se ihan ookoo, että pakastimen lämpötila on  plus seitsemän. Sinä iltana söin paljon jäätelöä

Vanhemmista hitaasti irtautuminen ei haittaa yhtään. Päinvaistoin! Asioita oppii monella tapaa ja kaiken ikäisenä. Yhteydenpito ja neuvonanto pitävät meidät kärryillä toistemme asioista ja siten läheisinä.

Ja vanhempamme, jotka itsenäisesti olivat meidän iässämme jo tehneet lapset, rakentaneet talon ja laittaneet asuntolainat pyörimään antavat ohjeet kärsivällisesti ja niin, ettei varmasti mene lapsukaisilla pieleen. Äitini ohjeet jälkiruoan potentiaalisimman mokauspisteen ylittämiseksi kuuluivat: -Pläjäytät ne seokset kattilaan ja kuumennat. Ja pysyt siinä lieden vieressä koko ajan. Siitä ei voi sitten lähteä mihinkään kakalle.
Sarjakuvataiteilija Pénélope Bagieu tietää miltä se tuntuu:
"Minä ostin hehkulampun. (Kävin pimeässä pissalla puolitoista kuukautta.)"

Kommentit

Suositut tekstit