Kaikki rakastavat - juhlat 30-luvulla

Tehtailijan tyttärellä Kirstillä on vaatteet, joissa kelpaa juhlia. Herra lähteestä tuli vähän huono kuva.

Ilta-Sanomat teki jotain poikkeuksellista ja näyttää Rakkausviikon (mikä se ikinä onkaan) kunniaksi maksutta tämän viikonlopun ajan IS-TV:ssä Valentin Vaalan Kaikki rakastavat. Katsoin elokuvan ensimmäistä kertaa ekaluokkalaisena. Meillä oli tapana lainata Kaisan kanssa Nastolan kirjastosta kotimaisia elokuvia, joita sitten kannettiin muovikassilla pyöränsarvessa kotiin. Kaikki rakastavat ei pyörinyt VHS-soittimessa yhtä tiheään kuin hilpeän kepeä Katariina ja Munkkiniemen kreivi, mutta sitäkin tuli katsottua useaan otteeseen.

Aloitin tänään siis aamuni Taunon, Ansan ja kahvikupin äärellä. En voi sanoa, että elokuva oli yhtä mukava kuin muistinkin, koska en muistanut siitä mitään. Kivaa sitä oli joka tapauksessa katsoa. Se miksi kirjoitan siitä nyt on, että siinä on paljon elementtejä Kaisan ihannejuhlista. Elokuva alkaa kaupungin hulinan ylioppilasjuhlista, joissa tanssitaan ja lauletaan. Jatkotkin olisi tarjolla, mutta niille käy vähän huonosti. Kesää vietetään saaristossa pensionaatissa. Elokuva huipentuu vaihderikkaaseen päivään kasinolla, jossa humputellaan dokailun ja tanssimisen merkeissä. Välissä otetaan vähän kilpaa moottoriveneillä, sitten palataan taas kasinolle dokaamaan. Lopuksi perheenisä ehdottaa jatkoja pensionaatilla. Sinne mennään veneellä ja matkalla lauletaan juomalauluja: "Meidän sielu ei vanhene koskaan, parlez-vous...". (Yritin etsiä ko. laulun kirjoitusasua netistä, mutten löytänyt.) Kaisan harmiksi pensionaatissa ei lueta venäläisiä klassikoita, mutta väkijuomia käytetään runsaasti.

Jatkot pensionaatissa

Täytyy sanoa, että kyllä 30-luvulla osattiin juhlia! Jään odottamaan, koska oma isäni ehdottaa juhlaväelle jatkoja saariston pensionaatissa. Haluan olla silloin osa juhlaväkeä. Kaisa voi ottaa hanuristin ja Tolstoit mukaan.