Sinua vailla

Yhtenä päivänä tammikuussa tein havainnon englanninkielisestä ikävöinnistä. I miss you meinaa myös sitä, että sinä puutut. What is missing here is you. Minä miinus sinä. Täällä ollaan, mutta sinua uupuu. En ollut koskaan ajatellut tätä. Soitin jälleen kemmolle, joka totesi, että no niin se on ranskaksikin: tu me manques. Hän olikin aina ihmetellyt, miksi sanat ovat lauseessa noin päin. 

Bonjour tristesse. Suomeksi Tervetuloa ikävä, 

englanniksi Hello Sadness. Elokuvajulisteen 

teki Saul Bass.

Suomeksi me ikävöimme. Se kuulostaa vähän siltä, että on tosi ikävää ja sitten siinä piehtaroidaan porukalla. Kaikki ikävöimään! Sen lisäksi on olemassa myös kaipaus tai kaipuu. Kaipaaminen on runollisempaa. Sellaista, että laivat lähtevät ja linnut nousevat lentoon ja tuttu alakuloinen sävelmä soi. Kaipuuta en ole voinut käyttää missään yhteydessä sitten vuoden 1998, jolloin lapsuuden ystäväni selitti tätä sanaa aliaksessa. Hän aloitti huutamalla HYTTINEN, jota seurasi joulukuusi-imitaatio, jossa aliaksen kortteja siroteltiin jukkapalmuun. Näiden yhdistelmä oli sitten KAI-PUU.

Eräs ystäväni käy toisinaan yksin oluella. Minustakin se olisi kivaa, mutten kestä yksinäisen humalatilan mukanaan tuomaa ikävöintiä. Ystäväni mielestä tämä on täysin asiaankuuluvaa. "Se on osa sitä juttua", hän painotti. Luulen, että hän kaipaa, minä ikävöin. Hienoinen tai vähän reippaampikin humala sopii kaipauksen pariksi oikein hyvin. Ikävöivällä taas on kännissä vain vielä ikävämpää.

Kuten aika usein, tässäkin tapauksessa I miss you on paljon helpompi sanoa kuin minä ikävöin sinua. Englanniksi sitä voi sirotella vähän sinne tänne, mutta suomeksi se painaa kuin pommi. Olenkin käyttänyt sitä aika säästeliäästi elämäni varrella, vaikka olen toki ikävöinyt monia ja kaivannut sitäkin enemmän. Tänä vuonna ajattelin vihdoin lähteä yksin oluelle ja lähetellä kaikille tu me manques -tekstareita. Älkää ihmetelkö.