Lähihuoltsikka, todellinen huoltamo
"Onks se nelveto?" kysellään työpaikallani, huoltoasemalla, vanhimman asiakkaan uudesta rollaattorista. Hän ei ole käynyt hetkeen. Toiset asiakkaat auttavat tämän istumaan ja kyselevät, miten hän jaksaa. Olen valmis palvelemaan häntä suoraan pöytään, mutta tänään hän onkin tullut vain tapaamaan kavereita.
Huoltamollamme on perinteinen autohuoltopalvelu, mutta työntekijänä olen huomannut, että eniten sympaattisella pikkuasemalla huolletaan ihmistä.
Ensimmäisenä työkesänäni minua opastettiin asiakkaiden kanssa. Mies, joka puhuu epäselvästi, on saanut aivohalvauksen. Hän ostaa aina tiettyjä asioita. Asiakas, joka saapuu pyörätuolilla, ei halua, että hänelle avataan ovea. Iäkkäille asiakkaille voi avata tupakka-askin kassalla valmiiksi. (Työntekijät osaavat jo ulkoa, mitä kukakin polttaa) Rollaattorilla kulkevalle herralle viedään tee pöytään. Kolme palaa sokeria. Ja Topi-koiralle viedään terassille puolikas viipale kinkkua ja vettä.
Huoltosuhde on molemminpuolinen. Eräänä aamuna liukastelin työmatkalla ja kun pääsin työpaikalle, kaaduin portaissa. Seuraavana päivänä asikas toi minulle taskulampun tulevia pimeitä työaamuja varten. Työkaverini puolestaan oli asentanut portaisiin valon liiketunnistimella. Kerran työkaverini tuskaili, kun oli hävittänyt oman ullakkovarastonsa lukon avaimet. Hän pohdiskeli asiaa erään asiakkaan kanssa, joka nappasi työkaverini mukaansa terassille. "Kenellä täältä on voimapihdit?", tämä huusi. Yksi käsi nousi ja seuraavana päivänä voimapihdit odottivat huoltamon pukutilassa.
Asiakkaat jelppivät toisiaan. Jos joku sairastuu, pidetään huolta, että tämän veikkaukset tulee tehtyä. Kyyti asemalle kahvittelemaan järjestyy myös aina. Itse sain portaissa kaaduttuani kyydin kotiin. (Antoipa kerran yksi taksikuski itselleenkin kyydin sairaalaan, kun sai sydänkohtauksen huoltoasemalla)
Toivoisin itsekin voivani työnnellä rollaattorilla samanlaiseen paikkaan kahvittelemaan tulevaisuudessa.
Huoltamollamme on perinteinen autohuoltopalvelu, mutta työntekijänä olen huomannut, että eniten sympaattisella pikkuasemalla huolletaan ihmistä.
Ensimmäisenä työkesänäni minua opastettiin asiakkaiden kanssa. Mies, joka puhuu epäselvästi, on saanut aivohalvauksen. Hän ostaa aina tiettyjä asioita. Asiakas, joka saapuu pyörätuolilla, ei halua, että hänelle avataan ovea. Iäkkäille asiakkaille voi avata tupakka-askin kassalla valmiiksi. (Työntekijät osaavat jo ulkoa, mitä kukakin polttaa) Rollaattorilla kulkevalle herralle viedään tee pöytään. Kolme palaa sokeria. Ja Topi-koiralle viedään terassille puolikas viipale kinkkua ja vettä.
Huoltosuhde on molemminpuolinen. Eräänä aamuna liukastelin työmatkalla ja kun pääsin työpaikalle, kaaduin portaissa. Seuraavana päivänä asikas toi minulle taskulampun tulevia pimeitä työaamuja varten. Työkaverini puolestaan oli asentanut portaisiin valon liiketunnistimella. Kerran työkaverini tuskaili, kun oli hävittänyt oman ullakkovarastonsa lukon avaimet. Hän pohdiskeli asiaa erään asiakkaan kanssa, joka nappasi työkaverini mukaansa terassille. "Kenellä täältä on voimapihdit?", tämä huusi. Yksi käsi nousi ja seuraavana päivänä voimapihdit odottivat huoltamon pukutilassa.
Asiakkaat jelppivät toisiaan. Jos joku sairastuu, pidetään huolta, että tämän veikkaukset tulee tehtyä. Kyyti asemalle kahvittelemaan järjestyy myös aina. Itse sain portaissa kaaduttuani kyydin kotiin. (Antoipa kerran yksi taksikuski itselleenkin kyydin sairaalaan, kun sai sydänkohtauksen huoltoasemalla)
Toivoisin itsekin voivani työnnellä rollaattorilla samanlaiseen paikkaan kahvittelemaan tulevaisuudessa.
Kommentit
Lähetä kommentti