Ankronikka

Innostuin keskiviikko-aamuna valtavasti kun herättyäni avasin television ja sieltä tuli - tättärää - Ankronikka! Suurena piirrettyjen ystävänä, ja suurkuluttajana, olin valtavan innoissani. Yhä enemmän innostuin, kun luin ohjelmatiedoista, että kyseessä on ensimmäinen jakso ja että Nelonen esittää koko sarjan. Siitä en ollut ihan niin innoissani, että näin jaksosta vain loput. Asiasta ilahtuneena soitin illalla isälle ja pyysin häntä laittamaan minulle kaikki jaksot nauhalle. (Hän lupasi laittaa boksille muutaman. ”Koska boksi menee täyteen ja sitten ne jaksot jää sinne ja..” no, tätä perinteistä.) Kehuin Ankronikan maasta taivaaseen ja väitin, että siinä on todella hyvät dubbaukset, Pekka Autiovuori ja kaikki!

Tänä aamuna minulla oli kello soimassa 7.20, jotta ehdin hyvin asettua tuijottamaan Nelosta 7.25. Pesin hampaat ja tanssahtelin lattialla tunnusmusiikin tahtiin. (Luin tämän jutun kirjoituksen jälkeen Afureko-blogista, että sen esittää Pave Maijanen! Tiesitkö sinä sen?) Olin aivan varma, että olin katsomassa PITKÄN tauon jälkeen yhtä maailman parhaista piirretyistä. Jotenkin vielä muistin, että se ei ole tullut Suomessa koskaan tv:stä. Täytyy todeta, että aika oli hieman kullannut muistot. Piirrosjälki oli sinänsä hyvää, juoni sen sijaan ainakin tässä jaksossa vähän sitä sun tätä. Käsittääkseni jaksoissa on mukailtu tai kopioitu suoraan Carl Barksin tarinoita, joten ehkä parempaa on luvassa. Dubbauksessa oli mukana tosiaan se ainoa oikea Pekka Autiovuori, mutta muuten dubbauksessa oli käytetty samaa suomenkielistä äänivalikoimaa kuin kaikissa muissakin 80-90 -luvun taitteen piirretyissä. (Ilmeisesti Suomessa on ollut käytettävissä tuolloin n. 5 ääninäyttelijää, koska kaikissa sen ajan piirretyissä on samat äänet. Naiset dubbaavat miehiä - ja toisin päin, samassa kohtauksessa sama näyttelijä voi dubata kolmea hahmoa jne. Tästä aiheesta voisi kertoa lisääkin. Ehkä myöhemmin..) Silti muistelen, että Ankronikassa oli hyviäkin ääninäyttelijöitä, joten annan sarjalle vielä toisen mahdollisuuden.


Lopputekstien ilmestyessä ruudulle elin pienen (mutta tärkeän!) palan lapsuuttani uudelleen. Muistin todella elävästi, miltä lapsena tuntui, kun piirretyt loppuivat ja alettiin viettää tavallista lauantaita. Vanhemmat kävivät usein lauantai-aamuisin kaupassa ja aamupäivän sai viettää yöpuvussa, olohuoneen sohvalta piirrettyjä katsellen. Muistaakseni piirretyt loppuivat juuri Ankronikkaan ja piirretty-huumasta luopuminen oli vaikeaa. Siitä syystä katsoin lähes joka kerta siinä imussa vielä Joka kodin asuntomarkkinat. Opin Jormalta kaiken talonrakennuksesta! No, se siitä. Joka tapauksessa aion katsoa jokaisen Ankronikka-jakson joko kodin digiboksilta tai sitten ajoitan töihin lähtemisen uudelleen, jottei yksikään jakso jää väliin.


Kivaa oli aloittaa tämä blogi näin perinteisesti. Tervetuloa lukemaan!

Terveisin, Liitu

Kommentit

  1. Ankronikka oli (ja on edelleen) aivan mahtava! Tykkäsin erityisesti myös Ducktales pelistä 8bittiselle Nintendolle :) Kaikki unelmani kävivät toteen kun tänä syksynä tuo peli julkaistiin uudestaan parannelluilla grafiikoilla ja musiikeilla. Rahaa minulla oli peliin vasta tammikuussa, mutta siihen asti puhelimeni soittoääni on ollut kesästä asti Ducktales pelin ja Ankronikan tunnari. Enkä ole kyllästynyt siihen vieläkään :)

    VastaaPoista
  2. Kivaa kuulla, että muutkin tykkää. :) En ole pelannut sitä peliä 8bittisellä, ainoastaan PC:llä. Pitää varmaan yrittää etsia se huutonetistä tai jostain.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit